On hyvin vaikea sanoa, mikä tekee romanista romanin. Heidän alkuperästään ei ole olemassa varmaa tietoa, joten ei tiedetä, ovatko he olleet alunperin yhtenäinen kansa, joka on sittemmin hajaantunut ympäri maailmaa vai ryhmä eri kansallisuuksiin kuuluvia maankiertäjiä. Romanit itse selittävät alkuperänsä toisistaan poikkeavin legendoin ja tieteellisesti johdetuin hypoteesein, joiden todenperäisyys on vaikeasti todistettavissa. Romanien alkuperän ja historian tutkimus on vaikeaa myös siksi, että heidän varhaisten vaiheidensa aikaisia kirjoitettuja tekstejä tai muuta aineistoa ei ole löydetty kuten esimerkiksi muinaisten egyptiläisten kirjoituksia ja pyramideja. On olemassa vain suullista kertomaperintöä, joka on aina hieman kyseenalaista tietoa. Tarinat ovat voineet muuttua paljonkin vuosisatojen kuluessa, kun ihmiset ovat kertoneet niitä toisilleen muuntaen ja värittäen juttuja persoonallisuutensa mukaan.

Romanien kulttuuri (vaatteet, laulut, tanssit ja rituaalit) eivät myöskään ole paras tiedonlähde heidän kulttuuriaan tutkittaessa. Ne muuttuvat helposti ajan mittaan ja saavat vaikutteita ympäröivistä kulttuureista. Lisäksi romanien kulttuuria tutkineet henkilöt ovat huomanneet, että tavat ja kulttuuri vaihtelevat suuresti jopa eri romaniheimojen kesken. Heillä ei näytä olevan täysin yhtenäistä kulttuuria.

Siitä huolimatta, että romanien alkuperästä ei ole varmaa tietoa, he tiedostavat itsensä hyvin vahvasti romaaneiksi. Matkustaminen ja vaeltelu on romaneille symboli ja heidän identiteettinsä erottaa heidät hyvin vahvasti ei-romaneista. Ehkäpä juuri tämä identiteetti yhdistää romanit yhdeksi kansaksi.

Tässä tutkielmassani luon lyhyen katsauksen romanien kulttuuriin, tapoihin ja arkipäivän elämään yleensä. Päälähteenä olen käyttänyt Jean-Pierre Liégeoisin kirjaa Gypsies - an illustrated history.

1. Romanien alkuperä

1.1 Legendat

Erään legendan mukaan romanit ristiinnaulitsivat Kristuksen ja ovat siksi tuomitut vaeltamaan kodittomina ympäri maailmaa. Toinen legenda kertoo, että romanien esi-isä takoi naulat, joilla Kristus naulittiin ristiin. Kolme naulaa käytettiin, mutta neljäs naula, tulikuuma raudanpala, on seurannut siitä lähtien romaneja ja heidän sukuaan kaikkialle. He eivät pysty viilentämään tai hävittämään sitä. Tästä legendasta on monia eri versioita, mutta on todistettu, että romanit saapuivat Palestiinaan vasta useita vuosisatoja Kristuksen jälkeen, joten tämä legenda ei käytännössä voi olla kovin todenperäinen.

Kun romanit saapuivat ensimmäisen kerran Länsi-Eurooppaan, he kertoivat, että paavi oli määrännyt heille seitsemän vuoden katumusharjoituksen, jota he olivat tulleet suorittamaan Länsi-Eurooppaan.

Romanit ovat kertoneet myös, että he ovat Aatamin ja ensimmäiseksi luodun naisen (ei Eeva) jälkeläisiä. Näin ollen he olivat siis syntyneet synnissä eivätkä enää tarvitse mitään katumusharjoituksia tai raskasta työntekoa kuten muut kansat, jotka Raamattu tuomitsee seuraavin sanoin: otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu.

1.2 Hypoteesejä

Kielitieteilijät ovat osoittaneet, että romanien kieli kuuluu Intian kieliin, mutta monet romanit pitävät itseään egyptiläisinä. Heitä myös kutsutaan egyptiläisiksi monissa eri kielissä. Esimerkiksi englannin sana gypsies, espanjan gitanos, albaanin evgjit ja kreikan yifti tarkoittavat kaikki egyptiläistä.

Sancho de Moncada kuvasi vuonna 1619 ilmestyneessä kirjassaan, että romanit ovat ryhmä lainsuojattomia ja rikollisia. Jotkut puolestaan väittävät, että he tulivat Iberian niemimaalta, koska heitä kutsutaan muun muassa nimellä cingaros, joka tulee nimestä Cinga (nykyisin El Cinga). Cinga oli joki, joka virtasi Huescan maakunnassa. Toiset taas väittävät, että romaneja kutsutaan yhden heidän johtajansa, kapteeni Cingon mukaan. Mutta kerrotaan myös, että romaneja kutsutaan tällä nimellä, koska he käyttäytyvät kuin lintu nimeltä cinclo, joka vaeltelee ympäriinsä ja tekee pesänsä muiden lintujen rakentamiin pesiin.

Näiden muutamien hypoteesien perusteella voidaan siis todeta, että ne ovat hyvin epäluotettavia ja epätieteellisiä. Ehkäpä romanit eivät olekaan vain yhtenäinen kansa, vaan joukko ihmisiä, joita yhdistävät samankaltaiset tavat ja elämäntyyli. Romanit kuvailevatkin usein, että romanina oleminen on enimmäkseen tunneperäinen elämäntapa. Romanit tuntevat kuuluvansa yhteen ja olevansa sukulaisia keskenään. Tieteelliset todisteet eivät merkitse heille niin paljon kuin heidän tunteensa.

2. Mustalaisyhteisö

Mustalaisyhteisön muodostaa yksi suuri perhe, joka käsittää tavallisesti monta sukupolvea vaarista sylivauvaan sekä avioliittojen kautta sukuun tulleet ihmiset. Yhteisön väliset suhteet ovat hyvin voimakkaita ja kiinteitä. Mustalaisten keskuudessa vallitsee syvä kiintymys ja yhteenkuuluvuuden tunne perhettä kohtaan. Kaikki asiat jaetaan yhteisön jäsenten kesken ja sosiaalinen kontrolli on vahva; yhteisö sanelee ohjeet ruoanvalmistuksesta ja henkilökohtaisesta hygieniasta pukeutumiseen ja käyttäytymiseen toisen sukupuolen kanssa. Lapset hoidetaan ja kasvatetaan yhteisöllisesti, mikä takaa sen, että lapsi on syntymästään saakka kokonaisvaltainen ryhmän jäsen eikä hän ole koskaan yksin tai eristynyt.

Yhteisön johtajana toimii yleensä mies, jolla on seuraavat ominaisuudet: ikää tarpeeksi, kohtalainen terveys, lahjakkuus työ- tai businesselämässä, puhekyky, kunnioitus toisia perheenjäseniä kohtaan sekä korkea älykkyys. Riittävä ikä takaa yleensä sen, että miehellä on suuri perhe, mikä puolestaan takaa miehen vaikutusvallan suvussa. Puhekykyä tarvitaan yhteisissä kokouksissa sekä muiden mustalaisyhteisöjen tapaamisissa. Kaikkein tärkeimpinä johtajan ominaisuuksina pidetään kuitenkin älykkyyttä ja toisten kunnioittamista.

Eri yhteisöjen väliset mielipiteet saattavat johtaa silloin tällöin avoimiin erimielisyyksiin ja kahakoihin, joissa saatetaan turvautua jopa väkivaltaan, vaikka mustalaiset ovat pohjimmiltaan rauhaarakastavia. Romanit luokittelevat toisten ryhmien romanit näiden perheiden mukaan; pidetyn perheen jäsenestä pidetään, ei-pidetyn perheen jäsenestä ei pidetä. Eri suvut kohtaavat toisensa erityisissä tapaamisissa, joissa nuoret tapaavat toisiaan ja löytävät usein elämänkumppanin, minkä seurauksena mustalaisryhmän elämään ja perimään tulee vaihtelua.

2.1 Riittejä ja tapoja

Yhteistyö ja toisten auttaminen sekä vanhempien ihmisten kunnioittaminen on hyvin tärkeää mustalaiskulttuureissa. Esimerkiksi nuori romani ei koskaan sylje vanhemman romanin läsnäolossa eikä istuudu ennen vanhemman lupaa. Nuoret mustalaiset eivät myöskään asu mielellään kerrostalossa vanhempien mustalaisten asunnon yläpuolella. Seuraavaksi kerron joistakin tavoista, joita Itä-Euroopan romanit noudattavat pääpiirteissään.

Lapsen onnellisen lapsuuden varmistamiseksi vastasyntyneen päähän laitetaan punainen myssy ja hänen käsivarsiinsa kiedotaan punaista villaa sen jälkeen, kun napanuora on katkaistu. Myöhemmin lapselle annetaan punainen amuletti, joka suojaa häntä paholaisen pahalta silmältä. Seitsemäntenä päivänä lapsen syntymän jälkeen pidetään juhlat lapsen kunniaksi. Sinä yönä lapsen äiti ei saa nukkua, ettei "lapsen onni vaivu uneen" . Äidin täytyy myös aina imettää lastaan ensin oikealla rinnallaan, koska oikea puoli on hyvä ja onnekas puoli.

Erilaiset tavat seuraavat lasta aikuisuuteen asti, jolloin monet rituaalit saattelevat lapsen aikuisten maailmaan. Perinteisissä mustalaishäissä sulhanen polvistuu vasemmalle jalalleen, morsian oikealle jalalleen. He ovat kasvokkain, ja juhlan juontaja asettaa leivänpalan heidän polvilleen ja ripottelee suolaa sen päälle. Morsiuspari syö leivänpalan toistensa polvilta, jolloin juontaja toivottaa heille onnellista tulevaisuutta ja keskinäistä harmoniaa.

Hautajaiset järjestetään usein sen mukaan, mihin uskontokuntaan vainaja on kuulunut. Katoliset pitävät siis katoliset hautajaiset, islamilaiset islamilaiset ja protestantit protestanttiset hautajaiset. Usein hautaamista seuraa kuitenkin valvojaisyö, jonka aikana omaiset valvovat ruumiin vieressä siltä varalta, että tämä ei olisikaan kuollut, vaan heräisi eloon.

Jos joku mustalainen on tapettu, raiskattu tai muuten pahoinpidelty, hänen läheisensä suorittavat verikoston rikoksen tekijälle.

Romaneilla on myös tiukat säännöt ja traditiot pukeutumisessa. Esimerkiksi Suomessa romaninaiset pukeutuvat mustiin samettihameisiin ja kirkasvärisiin ja kimmeltäviin puseroihin sekä pitävät hiuksiaan kampauksella. Romaniassa asuvan Leiashin maanviljelijäsuvun miehet eivät puolestaan leikkaa koskaan partaansa tai hiuksiaan. He uskovat, että hiusten ja parran leikkuun mukana heidän voimansa katoavat.

2.2 Avioliitot

Ensimmäisen lapsen syntymä tekee perheestä pysyvän.

2.3 Käsite 'puhtaat' ja 'epäpuhtaat'

Monet valkoihoisten toimet ovat tabuja mustalaisille, minkä vuoksi erityisesti nuoria varoitetaan sekaantumasta valkoihoisiin. Yhteyksiä valkoihoisiin vältetään ja kontrolloidaan ankarasti, jotta ei saastuttaisi heidän epäpuhtauksistaan (eli tavoista ja toimista, jotka ovat mustalaisille kauhistus). Epäpuhtaat, tabuja rikkoneet yhteisön jäsenet eristetään, jotta muut eivät saastuisi. Joissakin tapauksissa yhteisö saattaa karkottaa jäsenensä yhteisöstään julistamalla hänet kuolleeksi. Tämä on kova sosiaalinen ja psykologinen tuomio, sillä usein mustalaisyhteisöstä erotetun jäsenen on vaikea sopeutua elämään ei-mustalaisten keskuudessa suurten kulttuurierojen vuoksi.

2.4 Työelämä

Romanit työskentelevät monilla eri aloilla: metalli-, käsityö- ja taidealoilla. He korjaavat autoja ja taloja, punovat koreja, pitävät sirkuksia ja ennustavat ihmisten tulevaisuutta esimerkiksi korteista tai kahvinporoista, tanssivat ja musisoivat sekä pitävät erilaisia kiertäviä tai pysyvämpiäkin kauppoja ja liikkeitä. Esimerkiksi Itä-Euroopassa mustaiset tekevät usein puutöitä, ennustus on hyvin yleistä Yhdysvalloissa ja joissakin maissa jotkut mustalaiset työskentelevät myös lääkäreinä, lakimiehinä ja kirjailijoina. 1970-luvulla Romanian Tieteiden Akatemian presidenttinä toimi romanimies, matematiikan professori Moron Niculescu. Romanian Kansallisen Filharmonisen Orkesterin johtajana toimii myös romani, Ion Voicu.

Yleensä romanit eivät kuitenkaan hanki pysyvää työpaikkaa, vaan he välttävät sitovia ja pitkäaikaisia työsopimuksia, jotta olisivat vapaita tulemaan ja menemään silloin kun tahtovat. He eivät myöskään hanki mielellään itselleen suuria sijoituksia vaativia asuntoja tai taloja, jotka sitovat heidät tiettyyn paikkaan. Niinpä kausiluonteiset työt kuten vilja- ja vihannessatojen korjaaminen sekä hedelmien ja kukkien poiminta ovat olleet suosittuja mustalaisten keskuudessa. Tilapäiset työt ovat antaneet mustalaisille vapauden elää ennaltasuunnittelematonta elämää ja työnantajille kaivattua lisätyövoimaa sadonkorjuun aikana.

Romanit välttävät kaikenlaista riippuvuutta heitä ympäröivästä valtayhteiskunnasta. He pyrkivät käyttämään kaikki sosiaaliset hyödyt hyväkseen, mutta eivät anna niiden sitoa itseään millään tavalla. Mustalaisyhdyskunnassa kaikki huolehtivat kaikista. Jos joku sairastuu ja joutuu sairaalaan, koko perhe menee hänen kanssaan. Tulipalon tai muiden onnettomuuksien sattuessa perheyhteisön jäsenet auttavat uhria ja omaisia selviytymään takaisin jaloilleen. Englantilainen kirjailija on tiivistänyt mustalaisten periaatteet seuraaviin sanoihin: Auta aina veljiä, älä koskaan vahingoita veljeäsi, avusta aina veljiäsi, jos sinulla on vähänkin rahaa äläkä koskaan pelkää.

2.5 Romaanit ja ei-romaanit

Joissakin maissa mustalaisten vaeltaminen paikasta toiseen on kielletty erillisin laein. Romaneja on kidutettu, tapettu ja suljettu keskitys- ja vankileireihin, heille on varattu omia asuinalueita ja jopa ajettu pois paikkakunnilta ja valtioista. Heidän lapsiaan on pakkosijoitettu orpokoteihin ja heidän omaisuuttaan on takavarikoitu. Toisen maailmansodan aikaan mustalaisia vainottiin useissa Saksan valtaamissa Itä-Euroopan maissa samalla tavalla kuin juutalaisia. Tällöin yli puoli miljoonaa mustalaista kohtasi kuolemansa natsi-Saksan ja sen liittolaisten kaasukammioissa.

Joissakin maissa on yritetty saada mustalaisia vakiintumaan perustamalla heille leirintä- ja asuinalueita, joissa lapsille on tarjottu normaalia perusopetusta sekä sosiaalisia palveluja. Mutta mustalaiset ovat suhtautuneet tällaisiin tarjouksiin epäilevästi. Ne on koettu lähinnä poliisien keinoksi pitää mustalaisia silmällä, jotta he voivat vangita nämä milloin haluavat.

Vuosisatojen kuluessa suhtautuminen romaneihin ei ole juurikaan muuttunut, vaikka nyt 2000 vuosisadan vaihdetta lähestyttäessä heidän arvostus on noussut. Valkoihoiset yleistävät edelleen hyvin mielellään kaikki mustalaiset samanlaisiksi: pelottaviksi varkaiksi, sivistymättömiksi ja likaisiksi vaeltajiksi, jotka leiriytyvät ihmisten takapihoille lupaa kysymättä. Mutta jos romanit ovat tarpeeksi kaukana, poissa näkyvistä, heidät mielletään usein hyvin romanttiseksi, taiteelliseksi kansaksi, joka uhraa vapautensa puolesta pysyvän ja paikoilleen vakiintuneen elämäntavan. Usein elokuvien ja kirjojen romantisoitu mustalaiselämä ei vastaa alkuunkaan todellista mustalaiselämää.

Romanit eivät myöskään ilahdu, jos heitä erehdytään kuvailemaan "kuin valkoihoiseksi", esimerkiksi kuin suomalaiseksi tai ruotsalaiseksi. Katarina Taikon kirjoitti ruotsalaisessa Zigenaren -lehdessä, että he haluavat yksinkertaisesti olla sitä mitä ovat ja elää vapaasti. Tuleminen yhdeksi ruotsalaisista tuntui hänestä epäterveelliseltä, sillä ruotsalaisten elämä oli vain tyhjän mallin apinoimista, johon hän ei halunnut sortua.

Nykyään romanit ovat yhdistäneet voimansa ja järjestäneet muun muassa romanikonferensseja, joissa he ovat tavanneet toisiaan ja miettineet keinoja, joilla vaikuttaa ja ajaa asiaansa eteenpäin valtayhteiskunnassa. He ovat myös tehneet enemmän yhteistyötä valtakulttuurien kanssa, minkä seurauksena molemminpuoleinen yhteisymmärrys ja hyväksyntä on kasvanut. Useissa maissa romanien oloja yritetäänkin parantaa ja tunnustaa heidät yhtenäiseksi kansakunnaksi.

Lopuksi

Mustalaisten yhteistyö ja vapaa elämäntapa teki minuun suuren vaikutuksen. Vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole unohtaneet ihmisten alkuperäistä elämänmallia, jossa vain välttämättömistä asioista on huolehdittu. Samalla havahduin jälleen kerran huomaamaan sen, että vaikka ihminen on keksinyt suuria tieteellisiä ja teknologisia asioita, hänen suvaitsevaisuutensa ja ymmärryksensä erilaisia ihmisiä kohtaan ei ole kehittynyt eikä kasvanut vuosisatojen mittaan.

Juutalaiset ja romanit, kristityt ja mustat sekä kymmenet muut vähemmistökansat ja -ryhmät ovat saaneet kärsiä "parempien" ihmisten ennakkoluuloista. Mutta he kaikki ovat selviytyneet. Juutalaiset ja kristityt muodostavat nykyisin kannattajamäärältään suurimmat uskontokunnat maailmassa, mustia asuu kaikkialla maapallolla eivätkä romanitkaan ole kuolleet sukupuuttoon.

Minusta olisi hienoa, jos voisimme kohdata vähemmistöryhmät, romaanit mukaan luettuna, tasavertaisina ihmisinä. Voisimme ottaa oppia toinen toiseltamme ja säästyisimme turhilta verenvuodatuksilta ja murhenäytelmiltä.

Historian tutkielma 1996 
Merja Ahonen 
Oulun Lyseo

LÄHDELUETTELO 
Liégeois, Jean-Pierre: Gypsies - an Illustrated History. Iso-Britannia: Al Saqi Books, 1986 
McDowell, Bart: Gypsies: Wanderers of the World. National Geographic Society, 1970 
Raamattu. Turku - Helsinki, Suomen Pipliaseura, 1975 
Tomasevic, Nebojsa Bato: Gypsies of the World. Lontoo: Flint River Press Ltd. 1989

Romanit 15. - 18. vuosisadalla saksalaisella alueella

1400-luvun alkupuoli merkitsi romaneille "kultaista aikakautta". He saattoivat elää lähes rauhassa vainoilta ja he saivat kuningas Sigismundilta turvakirjeen vuonna 1423. Tilanne alkoi muuttua ratkaisevasti vuosisadan lopulla. Vuonna 1489 Speyerin valtiopäivillä päätettiin "mustalaisten" (Zigeuner) karkottamisesta Reininmaasta ja Pflanzin kreivikunnasta. Mainzin vaaliruhtinas kerskui tappaneensa kaikki miespuoliset mustalaiset alueellaan ja merkinneensä kaikki naiset ja lapset polttoraudalla. Koventuneeseen romanien kohteluun oli todennäköisesti syynä se, että heitä syytettiin vakoilusta turkkilaisten hyväksi. Heidän ulkomuotonsa, vieras kielensä ja oudot tapansa tekivät heistä helppoja syntipukkeja.

Kansainvälispoliittisen tilanteen kärjistyminen johti 1530-luvulla romaneja kohtaan tunnetun vihamielisyyden voimistumiseen. Heitä syytettiin turkkilaisten vakoojiksi ja "kerettiläisten" apureiksi. Jokainen "kunniallinen" mies saattoi vapaasti surmata alueellaan kohtaamansa romanit ja sintit. Vuonna 1545 solmittu aseleposopimus Turkin kanssa lievensi hieman asenteita romaneja kohtaan. Keisari Ferdinand I:n (1556-1564) aikana rajoitettiin romanien ja sintien välitöntä tappamista ja naisten ja lasten surmaaminen kiellettiin.

1600-luvun lopulla vainot voimistuivat. Mutta 1700-luku oli romaneille ja sinteille todellinen kärsimysten vuosisata. Heitä vainottiin, kidutettiin, orjuutettiin ja murhattiin. Heidän pelkkä fyysinen olemassaolonsa paikkakunnalla tulkittiin rikokseksi. Heitä syytettiin liitosta pirun kanssa, kylien sytyttämisestä, lasten varastamisesta sekä ihmissyönnin harjoittamisesta.

Ensimmäinen yhtenäinen mustalaislainsäädäntö luotiin 1700-luvun alussa. Vuoden 1711 lainsäädännön mukaan "mustalaiset" tuli tavattaessa ensimmäisen kerran tehdä kuuroiksi ja polttomerkitä, toisella kerralla heidät tuli hirttää. On korostettava, että kysymys ei ollut "mustalaisen" syyllistymisestä rikokseen, vaan hänen olemassaolonsa riitti tuomioon. Kuningas Friedrich Wilhelm I. sääti 5.10.1725 lain, jonka mukaan kaikki yli 18 vuotiaat mies- ja naispuoliset "mustalaiset" voitiin hirttää ilman oikeudenkäyntiä. Kaupunkien ja kylien ulkopuolelle asetettiin ns. "mustalaistaulut", joissa heiltä kiellettiin saapuminen kaupunkiin. 
[JJ]

Suomen romanit

Valtakunnallinen romaniasiain neuvottelukunta ilmoittaa romaniväestön lukumääräksi vuonna 1996 "vähintään 10 000". Väestön lukumäärä n. 10 000 henkilöä, saatiin kuntien ilmoitusten perusteella Mustalaislähetys ry:n vanhusväestön hyvinvointia koskevan projektin yhteydessä. Koska tässä kuntien ilmoitusten pohjalta kerätyssä väestötiedossa ei ole mukana kuin etnisiä tunnuksia selkeästi kantavien lukumääär, ilmoittaa valtakunnalinen romaniasiain neuvottelukunta lukumääräksi varovaisesti "vähintään 10 000". Romaniväestö asuu hajallaan eri läänien alueella. Lisäksi arvioiden mukaan noin 3000 Suomen romania asuu Ruotsissa.

Kansallisvaltioideologia ja romaniväestö

Kansallisuusaate oli merkittävin poliittinen aate 1800-luvulla. Snellmanilainen kansallisvaltioideologia edellytti kansallisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti yhtenäistä väestöä, josta syntyy kansakunta. Suomen romanikansan eriliskulttuuri muodosti ongelman yhtenäistä kansakuntaa rakennettaessa. Kulttuurin yhdenmukaistamisvaatimus nousi kansallisvaltioideologian synnyn myötä ja voimistui ideologian muuttuessa poliittiseksi todellisuudeksi.

Romaniväestöä piti vielä 1800-luvulla koossa oma kieli. Lisäksi tuolloiselle matalousyhteiskunnalle oli ominaista kulttuurien eriytyneisyys ja suuri vaihtelu kulttuurin ilmenemismuotojen välillä. Toisaalta sääty-yhteiskunnan rakenne ja toisaalta pienet omaleimaiset talonpoikien ja maatalousväestön paikallisyhteisöt olivat tae kulttuuriselle eriytymiselle. 1800-luvun maatalousyhteiskunnassa kielten ja murteiden vaihtelu oli hämmästyttävän rikasta ja moninaista. Tähän kulttuuriseen moninaisuuteen mahtui erinomaisen hyvin myös romanikulttuuri.

Maata omistamattomana ryhmänä romanit joutuivat kuinekin kiertelemään ja sopeuttamaan elinkeinonsa tähän välttämättömyyteen. Monia elinkeinoja varjeltiin elinkeinonharjoittamista koskevilla luvilla ja lainsäädännöllä. Integraatio erilaisiin ammatteihin ei ollut yksinkertaista. Irtolaisuudesta annettujen lakien (v. 1865 ja v. 1883) soveltaminen romaniväestöön merkitsi usein vankeutta. Kerjääminenkin johti monasti työlaitokseen. Kaikesta huolimatta romaniväestön oli helpompi integroitua 1800-luvun moni-ilmeiseen maatalousyhteiskuntaan kuin myöhempään teolliseksi yhteiskunnaksi muuttuvaan kansallisvaltioon.

Romaniväestön asema sodan jälkeisessä Suomessa

Suomen itsenäistyminen katkaisi erityisesti Karjalan romaniväestöltä yhteydet Venäjän romaniväestöön ja kavensi näin romaniväestön elinpiiriä. Myöhemmin maatalousyhteiskunnan murtuessa taloudellinen vuorovaikutussuhde maatalousväestön kanssa heikkenija lisäsi huomattavasti väestön aseman kurjistumista.

Uuden toimeentulomahdollisuuden tarjosi asteittain kehittyvä sosiaalihuolto, jonka varaan suuri osa romaniväestöä ajautui sodanjälkeisessä yhteiskunnallisessa murroksessa. Kansallinen vähemmistö joutuikin integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan köyhyyttä ja poikkeavuutta edustavien instituutioiden välityksellä.

Sodan jälkeen ideologidella tasolla yhtenäisyyden ja kansallisen eheyden vaatimukset olivat voimakkaimmillaan. 1950-luvun alussa ilmestyneessä yliopistollisessa sosiaalipolitiikan oppikirjassa todettiin rodullisen yhtenäisyyden olevan kansakunnan vahvin tuki ja suomalaisuuden voima. Sodan jälkeinen vähemmistöideologia sai rasistisia piirteitä. Tämä rasismi näkyi selvästi kaikissa 1940- ja 1950-luvulla romaniväestöä koskevissa virallisissa dokumenteissä, romaniväestöä koskevissa "asiantuntija" -lausunnoissa, lehtikirjoittelussa, valtiopäiväpöytäkirjoissa ja vuonna 1953 asetetun "mustalaiskomitean" keskustelupöytäkirjoissa. Valtiollisista dokumenteistä avoin rasismi hävisi vasta 1960-luvun loppupuolella.

Teollisessa yhteiskunnassa kulttuurisen ja valtiolliset rajat ovat yhdistyneet. Kansallisvaltioon liittyvä nationalismi aikaansaa teollisessa yhteiskunnassa tarvittavan yhdenmukaisuuden. Se mikä 1800-luvun maatalousyhteiskunnassa formuloitiin ylevästi ja aatteellisesti: "Yksi kansa, yksi maa, yksi kieli, yksi laulu ja viisaus!" -muotoon, sai todellisen vastineensa vasta toisen maailmansodan jälkeisessäteollisessa yhteiskunnassa. Tuo yhteiskunta torjui kulttuurisen moninaisuuden ja romanikansaan kuuluvan henkilön oli mahdotonta samanaikaisesti täyttää yhteiskuntakelpoisuuden kriteereitä ja kantaa omaa kansallista identiteettiään.