Julma ja Syrjivä

Suomen mustalaispolitiikka! !

Suomen mustalaispolitiikka johti siihen, että 1950–80-luvuilla arviolta joka toinen romanilapsi vietti osan lapsuudestaan lastenkodissa.
1950-luvulla miltei kuka tahansa kulkuri saattoi kävellä sisään ja päästä töihin koulukotiin.
Mustalaislähetys otti hoitaakseen mustalaislasten kasvatustehtävän ja sai myöhemmin paljon kritiikkiä osakseen. Mustalaislähetyksen lastenkodissa työskennellyt hoitaja Rauha Kaitainen kertoo näiden laitosten toimineen ”ilman sydäntä”.
Lindin elämäkerran mukaan Mustalaislähetyksen lastenkodeissa vallitsi ankara kuri, uskonnollisuus ja päivittäinen romanien omien vanhempien ja tapojen vähättely. Vaikka Tuula ei tehnyt mitään, hän sai silti piiskaa – päivittäin.
Koska niin monet romanit ovat viettäneet lapsuutensa lastenkodeissa, tarinoita toivotaan Suomen lastensuojelun menneisyysselvitykseen erityisesti myös heiltä.

Sekä valtion viranomaiset että valkolaisten johtama Mustalaislähetys pyrkivät kasvattamaan romanilapsista kunnon kansalaisia eli KITKEMÄÄN heistä mustalaistavat ja -yhteydet. Seuraukset tästä rasistisesta linjauksesta olivat lapsille traagiset. Heiltä vietiin identiteetti ja romutettiin suhteet vanhempiin.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/romanilapsia-valkaistiin-lastenkodeissa

http://yle.fi/uutiset/3-5541080

Romanitaustan ja -kielen huomiotta jättäminen kertoo Mustalaislähetyksen harjoittamasta assimilaatiopyrkimyksestä lastenkotien toiminnassa vuodesta 1951 alkaen. Mustalaislähetyksen pyrkimys oli samanlainen kuin koko maassa vallitseva valtion suhtautumistapa romaniväestöön.

Lasten perhesuhteita ei kunnioitettu eikä sisaruussuhteita säilytetty, vaan ne rikottiin sijoittamalla sisarukset kauaksi toisistaan, eri puolille maata sijaitseviin muihin Mustalaislähetyksen lastenkoteihin.

Kova kuri ja ankara uskonnollisuus, mielivaltaiset rangaistukset sekä lasten vanhempien ja heidän tapojensa vähättely olivat lastenkodin arkea 1970-luvun lopulle saakka. Kyseenalaistamalla lasten etninen ja kulttuurinen tausta riistettiin heidän identiteettinsä ja omanarvon tunteensa.

http://www.hs.fi/paivanlehti/09122016/art-2000004999023.html

 

FAKTAA

Lasten uudelleenkasvattamisella oli tarkoitus saada heidät irti heimonsa tavoista, ennen kaikkea kiertelemisestä, ja sulauttaa heidät osaksi sitä yhteiskuntaa, josta heidän vanhempansa olivat jääneet ulkopuolisiksi. Tämän valtion tukeman lastenkotitoiminnan päämääränä oli päästä eroon yhteiskunnallisesta ongelmasta, ”mustalaiskysymyksestä”, ja näin se oli hyödyllistä myös koko yhteiskunnan kannalta.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/44751

 

Muutamia linkkejä keskusteluista

http://keskustelu.suomi24.fi/t/2954760/tvn-romani-lastenkoti

http://keskustelu.suomi24.fi/t/5346480/romano-mission-lastenkoti

 

 

Romanit osallistuivat Suomen puolustamiseen talvi- ja jatkosodissa kuten muutkin Suomen kansalaiset. Rintamalla oli arvioiden mukaan yli 1000 romanimiestä.

 

Ja nykyään kouluttaudutaan ja koulujen ansiosta romaneista löytyy politiikkoa, laulajaa, näyttelijää, opettajaa, asianajajia, lähihoitajia, kultuuritulkkeja, merkonomia, sosionomia ym..ym..

 

Mutta onko todellisuudessa mikään muuttunut? ?

 

Muutamia VALTAVÄESTÖN  ajatuksia vieläkin meistä täällä suomessa tämän nyt olevan "koulutuksen" aikana

 

"-Tämä uuden sukupolven rottakansa on ajanut asiat semmoseen jamaan että ollaan tultu siihen tilanteeseen missä oikeasti on kannattavampaa yrittää saada mustalainen töihin.
Apua, kuinka alas olemme vajonneetkaan.

 

-Ei millään pahalla mutta jos pukeudut kuten stereotyyppinen elämäntaparikollinen ja puhut vammaisesti niin tuskin saat töitä.

 

-Kannattaisko sitten luopua paskavammakulttuurista ja kokeilla uudestaan? En minä ainakaan ottaisi mihinkään töihin mitään helvetin mannea joka pitää vielä kulttuurista kiinni. Likaisempaa roskaväkeä saa hakea.

 

-Varmaan suurin osa jossakin työssä joka jotenkin liittyy romaneihin, ihan kuten maahanmuuttajatkin. Siis sellaisissa töissä joka tutkii tai auttaa kyseistä ryhmää. Hyvin pieni osa on töissä joka on suomalaiselle yhteiskunnalle hyödyllistä."

 

Ajatelkaa pieni hetki kuinka jotku kaaleet itse kertoo ettei kaaleet edes halua osallistua kun on niin paljon yhteiskunnan tukimuotoja tarjolla, ovat laiskoja, eivät tahdo tehdä töitä tai opiskella, vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan ja tukea heitä oikein että menestyisivät...ym..ym??

 

Mihin tämä sitten johtaa?

 

Onko nykyinen romanipolitiikka sitten parempi?
Vai päädymmekö
Toistamaan historiaa kun kaaleet ITSE antaa tälläisen kuvan valtaväestölle vaikka se EI todellakaan ole KOKO TOTUUS??

 

 

 

 

 

Yksinäinen ihmislapsi. ..

 

Kertomus on lastenkodissa kasvaneen elämästä.

 

Allekirjoittanut on antanut luvan käyttää kertomusta ja kuvassa oleva lapsi ei liity mitenkään tapaukseen. 

 

Kukaan ei kysy poikaa

 

Syyskuun 23 päivä 2003. Istumme Ernon kanssa Kyöstin keittiössä. Erno katselee ulos ikkunasta kerrostalon parkkipaikan automerta. Tiedän mitä hänen mielessään liikkuu: uskaltaako hän purkaa lapsuutensa tuskallisia kokemuksia kaikkien ihmisten luettavaksi? Hän ei ole koskaan puhunut siitä julkisesti. Yli neljäkymmentä vuotta hän on pitänyt kaiken sisällään. Vain Kyösti on saanut luvan kurkistaa hänen sieluunsa. Jokaisen sielu on pyhää maata, jonne ei saa astua ilman lupaa. Päätän olla äärimmäisen varovainen ja hienotunteinen. Annan hänen määrätä missä tahdissa edetään.

Kasvoin ja elin 12 ensimmäistä vuottani Päiväkummun romanilasten lastenkodissa Hämeenkoskella. En tiennyt vanhemmistani mitään. Olin en kenenkään lapsi. Mustalaislähetyksen keskustoimistoon ilmoitettiin, että on löytynyt poikalapsi, jonka vanhemmista ei ole mitään havaintoa ja joka tarvitsee siksi pikaista huostaanottoa. Sosiaaliviranomaiset olivat löytäneet minut lastensairaalasta. Kukaan ei tiennyt henkilöllisyyttäni. Syntymäajastanikin oli kaksi eri tulkintaa. 

  Aina kun mustalaisia tuli käymään lastenkodissa, kysyin olivatko he minun vanhempiani? " Etkö rakas lapsi tiedä edes vanhempiesi nimeä", he kauhistelivat. Petyin uudelleen ja uudelleen; hekään eivät siis ole vanhempiani. Istuin usein koulupäivän päätyttyä tuntikaupalla tien vieressä tähyillen, milloin minun vanhempani saapuvat. Sain odottaa kaksitoista vuotta.

  Lastenkodissa hoitajat pitivät meille pyhäkoulua. Erään pitkäperjantain aattona hoitaja kertoi, että Jeesus rakastaa ihmisiä, varsinkin lapsia. Se oli minulle valtava uutinen. Orpona lapsena en ollut kokenut rakkautta ja turvallisuutta, siksi en osannut kuvitellakaan että joku välittäisi minusta. Hoitajan puheet Jeesuksen rakkaudesta olivat minulle kuin oljenkorsi, johon tartuin. Kun pelkäsin pienenä esimerkiksi pimeää, toistin itselleni, että Jeesus on kanssani, minun ei tarvitse pelätä mitään. Se auttoi.

  Turvallisuuden tunteeni kuitenkin murentui pieniksi palasiksi erään toisen pyhäkoulutunnin yhteydessä. Hoitaja kertoi, että Jeesus ristiinnaulittiin ja Hän kuoli. En kuullut tai ymmärtänyt Hänen nousseen kuolleista. Etsin lastenkodin syrjäisimmän huoneen ja itkin lohduttomasti: minulta oli riistetty viimeinenkin toivo. Pahat ihmiset olivat tappaneet Jeesukseni.

  Pettymykselläni oli traagiset seuraukset. Sulkeuduin entistä enemmän itseeni. En halunnut leikkiä muiden lasten kanssa. Vihani ihmisiin sai aivan uudenlaiset kasvot. Kaikki ihmiset pitäisi tappaa, muistan ajatelleeni.

  Myös hoitajat huomasivat äkillisen muutokseni. Jonkun ajan kuluttua minut vietiin psykiatriseen kuntoutuskartoitukseen. Psykiatrin mukaan olin "vain pinnallisesti läsnä, elää osittain autistisissa fantasioissaan".

 Kuolemansuudelma

 Pettymykseni eivät loppuneet tähän. Jos mahdollista, vieläkin tuskallisempi kokemus odotti nurkan takana.

Kertomuksen voit lukea kokonaan  täältä :

http://www.scritub.com/limba/finlandeza/Kukaan-ei-kysy-poikaa9311516.php

 

Kaltoinkohtelua tapahtui useille lapsille ja kertomuksen allekirjoittanut nouti asian julkisuuteen.

 

 

 

 

 

15.5. HUOM. jo klo 17.10 

YÖN SYLI


------------------------------------------------------------------------------

Yön syli on tosi tarina romanien lastenkodissa vietetystä lapsuudesta. Basaarin dokumentissa Pelimannet-yhtyeestä tuttu Erno Enroth kertoo siitä, mistä hän mieluiten vaikenisi. Myös poikkeuksellisesti vasta Basaarin jälkeen nähtävässä Mundo-osiossa käsitellään aihetta Maria Frimanin toimittamien haastattelujen kautta.

Erno Enroth kasvoi lapsuutensa Mustalaislähetys ry:n ylläpitämässä romanilasten lastenkodissa, jossa itku ja pelko olivat kiellettyjä asioita. Valtaväestöön kuuluvien hoitajien teot ovat jääneet kauhukuvina aikuisen miehen mieleen.

Toisenlaiset ongelmat alkoivat Ernon elämässä silloin, kun nuori mies karkasi lastenkodista 15-vuotiaana. Hänellä ei ollut taskussa pennin lanttia eikä vieraassa kaupungissa yhtään tuttua. Myöhemmin viihteellinen musiikkibisnes vei Ernon mukanaan, ja kaksi Syksyn Sävel -kilpailua voittanut Pelimannet-yhtye niitti mainetta ja mammonaa. Julkisuus oli kuitenkin Ernolle liikaa: vasta mielisairaalaan jouduttuaan Erno ymmärsi, kuinka pahasti hänen sielunsa oli vammautunut.

Yön syli -dokumentissa käsitellään vähemmistöjen sulautumisprosessia ja niitä keinoja, joilla romanit on pyritty kautta aikain yhtenäistämään valtaväestön kanssa. Lastenkodissa romanilapsia painostettiin hylkäämään kaikki, mikä muistutti heitä omasta kulttuuristaan. Erno tahtoo antaa näille koville kokemuksille kasvot ja toivoo oman tarinansa kautta herättävänsä keskustelua yhteiskunnassa vaietusta aiheesta.

Ohjelman on ohjannut Maria Friman ja tuottanut YLE Asiaohjelmat.

Keskiviikkona 17.5. klo 21.10 dokumentin aloittama keskustelu jatkuu Jan Anderssonin johdolla A-talk -ohjelmassa, jossa pohditaan mm. sitä, miten romanilapsia yritettiin sulauttaa valtaväestöön 1960- ja 70-luvuilla ja millaisen siunauksen kirkko ja valtio tälle toiminnalle antoivat.

 

http://yle.fi/vintti/ohjelmat.yle.fi/basaari/basaarin_2006_toukokuu.html

 

 http://vintti.yle.fi/yle.fi/a2/juttu9394.html?tunnus=3106



BASAARI: YÖN SYLI
ma 15.5. klo 17.10

HUOM. poikkeava lähetysaika

Yön syli on tosi tarina romanien lastenkodissa vietetystä lapsuudesta. Basaarin dokumentissa Pelimannet-yhtyeestä tuttu Erno Enroth kertoo siitä, mistä hän mieluiten vaikenisi.

Myös poikkeuksellisesti vasta Basaarin jälkeen nähtävässä Mundo-osiossa käsitellään aihetta haastattelujen kautta.

Keskiviikkona 17.5. klo 21.10 dokumentin aloittama keskustelu jatkuu Jan Anderssonin johdolla A-talk -ohjelmassa, jossa pohditaan mm. sitä, miten romanilapsia yritettiin sulauttaa valtaväestöön 1960- ja 70-luvuilla ja millaisen siunauksen kirkko ja valtio tälle toiminnalle antoivat.

Erno Enroth kasvoi lapsuutensa Mustalaislähetys ry:n ylläpitämässä romanilasten lastenkodissa, jossa itku ja pelko olivat kiellettyjä asioita. Valtaväestöön kuuluvien hoitajien teot ovat jääneet kauhukuvina aikuisen miehen mieleen.

Toisenlaiset ongelmat alkoivat Ernon elämässä silloin, kun nuori mies karkasi lastenkodista 15-vuotiaana. Hänellä ei ollut taskussa pennin lanttia eikä vieraassa kaupungissa yhtään tuttua. Myöhemmin viihteellinen musiikkibisnes vei Ernon mukanaan, ja kaksi Syksyn Sävel -kilpailua voittanut Pelimannet-yhtye niitti mainetta ja mammonaa. Julkisuus oli kuitenkin Ernolle liikaa: vasta mielisairaalaan jouduttuaan Erno ymmärsi, kuinka pahasti hänen sielunsa oli vammautunut.

Yön syli -dokumentissa käsitellään vähemmistöjen sulautumisprosessia ja niitä keinoja, joilla romanit on pyritty kautta aikain yhtenäistämään valtaväestön kanssa. Lastenkodissa romanilapsia painostettiin hylkäämään kaikki, mikä muistutti heitä omasta kulttuuristaan. Erno tahtoo antaa näille koville kokemuksille kasvot ja toivoo oman tarinansa kautta herättävänsä keskustelua yhteiskunnassa vaietusta aiheesta.

Ohjelman on ohjannut Mundo-projektissakin opiskeleva Maria Friman ja tuottanut YLE Asiaohjelmat

http://yle.fi/vintti/yle.fi/mundo/arkisto/index50495049.html?basaari=121013957791fce602923d65e7099139ff3c0b17b0&article_id=727

Kyseisestä aiheesta on laadittu myös adressi selvityspyyntöä varten. 

Adressi joka  koski lastenkodeissa kasvaneita henkilöitä ja heidän saamastaan kohtelusta aikoinaan

Adressi tässä kokonaisuudessaan :

 

 

Julkinen selvityspyyntö Sosiaali -ja terveysministeriölle

TV 1 esitti viikolla 20, kolme erillistä ohjelmaa, BASAARI; YÖN SYLI, SPECIAL MUNDO JA A-TALK. 

Kyseisissä TV-ohjelmissa Romano Missio ry:n lastenkodeissa kasvaneet henkilöt kertoivat julkisesti mielivaltaisista rangaistuksista, lasten psyykettä vaurioittavista nöyryytyksistä, simputuksesta, pedofiliakokemuksista, assimilaatiopyrkimyksistä ja rasismista. 

Näissä ohjelmissa esitettyjen, hälyttävien tietojen johdosta, me allekirjoittaneet esitämme syvän huolestumisemme ja epäluottamuksemme Romano Missio ry:n lastensuojelutoimintaa kohtaan. Me allekirjoittaneet emme kuitenkaan halua tuottaa Romano Missio ry:lle syyttä huonoa mainetta tai ongelmia. Tahdomme juuri siksi vilpittömästi niin silloisten lastenkotien johtajien, henkilökunnan kuin muidenkin osallisten joutuvan vastuuseen. Edes moraalisella tasolla. 

Me allekirjoittaneet vaadimme 
SOSIAALI -JA TERVEYSMINSTERIÖTÄ selvittämään Romano Missio ry:n, (entinen Mustalaislähetys ry) lastensuojelutoimintaan liittyvien väitteiden todenperäisyyttä varsinkin vuosien 1967–1993 välisenä aikana. 

Miksi eri läänien sosiaalitarkastajat, mm. Kristiina Hehku (HKI) reilusti yli 10vuotta sitten ei liikauttanut "evättäkään," kun allekirjoittanut, yhdessä toveriensa kanssa kävi ilmaisemassa hänelle huolestumisensa Romano Mission ry:n lastenkotien toiminnasta. 

Onko nykyään asenteet romaniväestön lapsiin muuttunut ja miten? Kuinka läänintarkastajat nykyään suhtautuvat romanien erityislastenkotien hoidosta ja kasvatuksesta?

Me allekirjoittaneet vaadimme, että romaniväestön lähihistorian hämärät tapahtumat tutkittaisiin perin pohjin. Samalla kysymme, onko Romano Missio ry:llä jatkossa edellytyksiä tehdä lastensuojelutyötä niin, että se voisi jatkossa nauttia varauksetta kansalaisten, sosiaaliviranomaisten ja romaniväestön luottamusta.


Vetoomus on lopetettu. Nimet luovutetaan Sosiaali -ja terveysministeriölle kesälomien jälkeen.
Tuhannet kiitokset kaikille nimensä antaneille ja hyvää alkanutta lämmintä kesää

Terveisin,
Erno Enroth

https://www.adressit.com/abba123

 

Erityisesti kiinnitin itse huomioni että adressi koski vuosien 1967–1993 välistä aikaa.  Eli vielä vuonna 1993 Mustalaislähetyksen eli nykyisen Romano Missio lastenkodeissa tapahtui jotain.

Vuonna 1997 Mustalaislähetyksen nimi muutettiin Romano Missioksi, mutta se ei muuta paikan julmaa historiaa eikä voi pyyhkiä pois menneisyyttään.

 

Aiheellista on varmaan kysyä vielä tänäänkin samat kysymykset 

Onko nykyään asenteet romaniväestön lapsiin muuttunut ja miten?

Kuinka läänintarkastajat nykyään suhtautuvat romanien erityislastenkotien hoidosta ja kasvatuksesta

 Samalla kysymme, onko Romano Missio ry:llä jatkossa edellytyksiä tehdä lastensuojelutyötä niin, että se voisi jatkossa nauttia varauksetta kansalaisten, sosiaaliviranomaisten ja romaniväestön luottamusta?

Mustalaislähetys, joka perustettiin vuonna 1906, ylläpiti kolmea erityislastenkotia ja yhtä nuorisokotia. Ne sijoittuivat eri puolille Suomea.

http://www.hs.fi/paivanlehti/09122016/art-2000004999023.html? share=59ac3a0b34d502a7b2b28f94c321aa17

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana toimiva Haavisto kertoo saaneensa romaneilta useita yhteydenottoja, joissa kerrotaan Suomen lastenkodeissa sattuneista romanilasten kaltoin kohteluista.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/436722/Suomalaisten+lastenkotien+menneisyys+tutkitaan

 

 

 

 

 

Vain kuukautta ennen JULKISTA ANTEEKSIPYYNTÖÄ jaettiin mitaleita?

110-vuotias Romano Missio ry juhli merkkipäivää ja merkityksellistä työtä lastensuojelun kentällä sunnuntaina 9.10. Juhlassa annettiin myös hopeisia ja pronssisia lastensuojelumitaleja järjestön ansioituneille henkilöille.

Romano Missio ry juhlisti 110-vuotista taivaltaan pääjuhlassa 9.10. Helsingin Tuomiokirkossa. Romano Missio on vanhin valtakunnallinen romanijärjestö, jonka TÄRKEIN TYÖMUOTO on 1950-luvulta alkaen ollut LASTENSUOJELUTYÖ.

Romanilasten kasvattamiseen ja heidän perheidensä tukemiseen erikoistuneen järjestön juhlatilaisuudessa palkittiin seuraavat lastensuojelussa työskennelleet henkilöt Lastensuojelun Keskusliiton pronssisella ansiomerkillä:

https://www.lskl.fi/teemat/lastensuojelu/romano-mission-ansioituneita-lastensuojelijoita-palkittiin/

 

Juhlitaan 110 vuotis juhlia ja jaetaan ansiomitaleita?

Mistä lasten kaltoinkohtelusta ?
Kehdataan mainostaa että ovat tehneet hyvää lastensuojelu työtä 1950 alkaen??

Miten kehdataan mainostaa edes entistä, sillä paikka on edelleen sama vaikka nimi on muuttunut nykyinen Romano Missio ON entinen Mustalaislähetys Ry jossa romani lapsilta riistettiin kaikki oikeudet koskemattomuuteen, lapsuuteen ja turvalliseen kasvuympäristöön.

Kun Romani Missio entinen Mustalailähetys ry OTTI vastaan ansiomitaleita 1950 luvulta alkaen, niin HE ottivat MYÖS vastaan samalla syylisyyden menneistä tapahtumista!

Ja heillä on silloin myös velvollisuus hoitaa asiat kuntoon, eikä salata arkistojaan.

Sillä kyseisen paikan menneisyys on sidottu SUOMEN ROMANIEN HISTORIAAN!

"Pääajatuksena on tietenkin lastensuojelutyö, jota on jatkunut jo lähes 110 vuotta järjestömme punaisena lankana. Ja sitä me haluamme edelleen jatkaa ja näkyä julkisuudessa hyvänä ja arvostettuna lastensuojelujärjestönä."

Minun mielestäni tälläinen on julmaa, törkeää välinpitämättömyyttä!

Kuka takaa että tämä ei toistu?

https://lapsenmaailma.fi/teemat/lastensuojelu/lastensuojelunsurullinenmenneisyys/

Anteeksipyyntö 20.11.3016 Finlandia talolla kaltoinkohtelun lapsille oli naurettava yritys myöntää ja korvata tapahtuneet asiat.
Asioita verrattiin Hannu ja Kerttu satuun. .löytyi myös Peppi Pitkätossun tarina mutta itse anteeksi pyytäjä ministeri Juha Rehula vertasi tapahtumia "kohtaloon" ...Veikko Lavin laulua apuna käyttäen
"Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä. "
Todellakin naurettavaa kaikkiin näihin julmiin ja törkeisiin rikoksiin mitä lastenkodeissa tapahtui kymmeniä vuosia niin anteeksipyynnössä verrattiin satuihin tai kohtaloon????!! !

 

Lastensuojelun menneisyyden karmivat teot hyvitettävä!

08 huh 2016

Kirjoittanut Maria Guzenina |

Suomalaisen lastensuojelun menneisyyden mielivallasta sekä lasten ja nuorten kaltoinkohtelusta pitkään tekeillä ollut selvitys julkistettiin vihdoinkin tällä viikolla.

Huostaanotettujen lasten kohtelua vuosina 1937-1982 selvittänyt tutkimus on raskasta ja surullista luettavaa.

Siinä kerrotaan traagisista suomalaisista ihmiskohtaloista, entisistä lapsista ja nuorista, jotka joutuivat tekemisiin todellisen maanpäällisen pahuuden kanssa: aikuiset, joiden piti heitä suojella, olivatkin niitä, jotka hyväksikäyttivät seksuaalisesti, pahoinpitelivät ja kohtelivat mielivaltaisesti ja julmasti.

Kun uhrit yrittivät kertoa viranomaisille kokemastaan, heitä ei kuunneltu, eikä autettu. Toiset eivät edes uskaltaneet kertoa, pelko ja häpeä esti asiasta puhumisen.

http://blogit.iltalehti.fi/maria-guzenina-richardson/2016/04/08/lastensuojelun-menneisyyden-karmivat-teot-hyvitettava/

Julkinen anteeksipyyntö ... suoritettu. Kun kyseessä on luottamus ja maine, on parempi esittää anteeksipyyntö kuin selitellä.
Mutta on kuitenkin eri asia, kuinka monta kertaa saman voi toistaa.

"Kaltoinkohdellut eivät saa toivomaansa rahakorvausta."

Muissa maissa tälläisten tapausten tultuaan ilmi on korvaukset olleet sen mukaisetkin.

Mutta SUOMESSA ei toimi mikään oikeudenmukaisesti.
Luottamus on menetetty!

http://yle.fi/uutiset/3-9272410

Lastensuojelun historian pimeä puoli
Sijaishuollon järjestelmä on luotu, jotta biologisessa perheessään turvattomina eläville lapsille voitaisiin tarjota turvallinen kasvuympäristö. Monien onnistumistarinoiden lisäksi järjestelmä on kuitenkin mahdollistanut lasten monenlaisen kaltoinkohtelun.

https://www.jyu.fi/blogit/tiedeblogi/hytonen#.WQCnYf9TSBA.facebook

"Kait nämäkin lastenkodin johtajat ja työntekijät voitaisiin tuomita oikeudessa jos tahtoa olisi.
Kyllä natsi upseerejakin tuomittiin vielä 40 vuoden jälkeen"

Ministeri Rehula pyytää valtion puolesta anteeksi lastenkodeissa kaltoin kohdelluilta: Katso tästä

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/ministeri-rehula-pyytaa-valtion-puolesta-anteeksi-lastenkodeissa-kaltoin-kohdelluilta-katso-tasta-24079916/

 

Suomen HISTORIA on musta ja ruma lastensuojelu työssä ja jos menneisyys vain tahdotaan unohtaa ja "lakaista maton alle " mikä on muuttunut nyky yhteiskunnassa? 

Pelkään ettei mikään...

Anteeksipyyntö lapsen oikeuksien päivänä. Julkinen anteeksipyyntö juhla oli 20.11.2016

 Laiminlyönti

Lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.

Tutkimuksissa kiinnitetään huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä.

Suomessa hyväksikäyttäjien joukosta löytyi niin sijaisvanhempia, lastensuojelulaitosten johtajia kuin työntekijöitäkin ( STM, 2016; Peura, 2014).

Romanien lastenkodeissa ne johtajat, jotka eivät itse käyttäneet lapsia hyväksi, olivat tietoisia tapahtumista, ja antoivat niiden jatkua.

Haastatellut kertoivat kuinka lastenkodeissa väärennettiin toimeksiantosopimuksia ja dokumentteja ja lavasteltiin olosuhteita paremmiksi toimittajille ja tarkastajille (mt., 48.)

Lasten todistukset rikoksista eivät johtaneet syytteiden nostamiseen, eikä asioiden käsittelyyn sisäisesti tai ulkoisesti. Uhrien mukaan lastenkodeissa tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleisesti johtotasolla tiedossa, mutta siihen ei puututtu millään tavalla.

Jos joku lapsista pisti vastaan, siirrettiin tämä valtion koulukotiin (mt., 52-54).

Ei tietenkään AINOA paikka !!

Nuorten Ystävät ry:n Pohjola- kodissa sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.

–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.

Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Mäkinen yritti kertoa kaltoin kohtelustaan poikakodin muulle henkilökunnalle ja sosiaalitoimiston viranomaisille, mutta asiaan ei puututtu. –Siellä sanottiin vain, että sellaista ei voi tapahtua. Kukaan ei välittänyt eikä tänä päivänäkään tapahtuneiden juttujen perusteella voida sanoa, että välitettäisiin. - See more at:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/archives/06-2016#sthash.Xx6LJCoN.dpuf

 

Miksi ei?
Mitä pitäisi vielä tapahtua lastensuojelun historiassa?

Lakipykälien viidakossa kaikki on siis sittenkin EDELLEEN mahdollista? ?

http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/lastensuojelu-ei-teekkaan-arvioivaa-tyota-helsingissa

 

Anteeksipyyntö kohdistetaan henkilöille, jotka ovat kokeneet kaltoinkohtelua, epäkohtia tai väkivaltaa lastensuojelun sijaishuollossa vuosina 1937–1983. Sen esittää perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk).

Jyväskylän yliopisto selvitti lastensuojelun epäkohtia näiltä vuosilta. Selvitystyössä haastatelluilla ilmeni kokemuksia ruumiillisesta ja seksuaalisesta väkivallasta, perustarpeiden eli ruoan tai terveydenhoidon laiminlyönnistä sekä monenlaisesta nöyryyttämisestä.

SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina sanoi, että monet uhreista kantavat sisällään edelleen elinikäistä traumaa.

– Eikö olisi nyt kuitenkin kunniallisempaa, että te peruisitte tämän päätöksen olla maksamatta korvauksia? hän kysyi kyselytunnilla eduskunnassa.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan ei edes ole olemassa päätöstä, joka voitaisiin perua.

"AUTOTKIN KATSASTETAAN SÄÄNNÖLLISEMMIN"

– Suomalaiset autot katsastetaan säännöllisemmin ja vakaammin kuin suomalaiset lastensuojelulaitokset, sanoi vasemmistoliiton Anna Kontula.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2998069/Lastensuojelun+uhreille+vaaditaan+valtiolta+korvauksia++internoidutkin+saivat

 

Niin kuin näemme mikään EI MUUTUNUT!

Avoin kirje lastensuojelusta – erityisesti tulevalle ministerille
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila

Lapsiasiavaltuutettuna tehtäväni on arvioida, miten Suomen lasten oikeudet ja hyvinvointi toteutuvat. Annoin maan hallitukselle maaliskuun lopussa arvion lasten oikeusturvan toteutumisesta. Vuosikirjassa teen 13 esitystä lastensuojelussa olevien lasten oikeuksien parantamiseksi. Ytimessä on lapsen mielipiteen selvittämisen ja lapsen kuulemisen vahvistaminen.

Vuosi sitten, 19.4.2016, tein hallitukselle aloitteen koulukoteihin sijoitettujen lasten kuulemiseksi. Kyse on noin 300 lapsesta. Näiden lasten ääni pienenä joukkona ei yhteiskunnassa kuulu. Nämä lapset ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa.

Aloite ei edennyt. Selvitys tehtiin, mutta siihen ei lapsia haastateltu.

http://blogi.lapsiasia.fi/2017/04/avoin-kirje-lastensuojelusta_19.html?spref=fb&m=1

Ja JOS KUKAAN ei välitä ja KYSELE oikeuksien perään HISTORIA TULEE TOISTAMAAN ITSEÄÄN yhä uudelleen ja uudelleen. .

 

 

Kuka huolehtii että lasten oikeudet toteutuvat? 

 

" Jos Juha Sipilän hallitus ei hoida asiaa kunniallisesti, ehkäpä työtään mielestäni erityisen oikeamielisesti aina tekevä tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö voisi osallistua keskusteluun. Se, miten valtiovalta näkee heikoimpansa, määrittää koko yhteiskuntamme moraalia ja tulevaisuutta."

http://blogit.iltalehti.fi/maria-guzenina-richardson/2016/04/08/lastensuojelun-menneisyyden-karmivat-teot-hyvitettava/


"Sekä evankelis-luterilaisen kirkon piiriin kuuluvien virallisten lähetysjärjestöjen että niin sanottujen vapaiden suuntien lähetysjärjestöjen lähetyskentillä esiintyy lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä, sanovat pedofiilien uhreja auttavat asiantuntijat."

"Suomen Lähetysseuran lähetyskodissa ja -koulussa, jossa suomalaisten lähetystyöntekijöiden lapset olivat oppilaina, pyöritettiin 1960-luvulta1990-luvulle asti järjestäytynyttä pedofiili-rinkiä. Pedofiilien joukossa oli Lähetysseuran omia työntekijöitä.

– Pedofiileillä oli yhteys toisiinsa. Ei voi mitenkään olla sattuma, että oppilaskotiin tulee pedofiili toisensa perään paikalle kahdenkymmenen vuoden ajan. Ongelmat tulivat esiin kaikessa vakaavuudessaan vasta vuonna 1995, jolloin ensimmäiset lapset tekivät rikosilmoituksen."

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/suomalaisia-lahetysjarjestoja-epaillaan-lasten-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta/#.WQH38HaFxd4.facebook

 

Miksi lastenkotia mainostetaan? 

 

Hanna Pekonen lastenkoti Päiväkummun johtaja kertoo, että heillä on pitkäaikaisia työntekijöitä. Osa työntekijöistä ovat työskennellyt päiväkummussa jo 25-30 vuotta. Nämä työntekijät siis tuntevat paikan historiaa.

 

 Vaiettu HISTORIA

Mustalaislähetys Ry jonka nimi on tänään Romano Missio Ry
Paikka ja nimi on sama, nimi on vain käännetty romanikielelle.

Paikka nauttii viranomaisten luottamuksesta, vaikka sen menneisyys on KARU ja JULMA.

1973 Mustalaislähetyksen nyt väistyvä toiminnanjohtaja 
Veikko Piirainen 
ei kyennyt tai ainakaan julkisesti halunnut myöntää Mustalaislähetyksen 
lastenkotitoiminnan rasistisuutta.

Eikä tätä ole myönnetty vielä tänäkään päivänä.
Lainaan tässä muutamia otteita gradusta joka on tehty mustalaislastenkodeista, lisään linkin josta voit lukea koko gradun.

ahvenainen gradu.pdf - Helda - Helsingin yliopisto
PDFhttps://helda.helsinki.fi › bitstream › handle

Mustalaislähetys itse oli aivan 
viime vuosiin asti käyttänyt termiä mustalaislastenkoti viitatessaan omiin lastenkoteihinsa ja sitä myös yleisesti käytettiin.

Kun käsite alkoi kuitenkin 
heränneen kritiikin myötä saada negatiivisen sävyn, sen ja koko 
”mustalaislastenkotisysteemin” olemassaolo kiellettiin kuin niitä ei ikinä olisi ollutkaan.

”Maassamme ei ole yhtään mustalaislastenkotia. Sen sijaan 
Mustalaislähetyksellä on neljä tavallista lastenkotia, jotka ovat Sipoossa, Kauniaisissa, Koskella (Hl) ja Valtimossa, toteaa Mustalaislähetys ry:n 
toiminnanjohtaja Veikko Piirainen…”

”Ensimmäinen oikaisu koskee nimitystä ”mustalaislastenkoti”.

Sellaisiahan 
ei ole olemassakaan.

On vain Mustalaislähetyksen omistamia lastenkoteja, 
joita on neljä. Ne ovat myös ns. tavallisia lastenkoteja.”

Heidät oli omalla 
toimintakentällä lyöty ja häpäisty julkisesti.

He olivat menettäneet valta-asemansa romanipolitiikan johdossa, sekä myös uskottavuutensa lastenkotitoiminnan 
hoitamisen suhteen.

vähemmistöihin kohdistuneiden huostaanottojen 
lisäksi useissa maissa on viime vuosina selvitetty sijaishuollossa tapahtunutta kaltoinkohtelua kaikkien huostaanotettujen lasten osalta.

Tämänkaltaisia 
”lastensuojelun menneisyysselvityksiä” on tehty Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, 
Tanskassa, Irlannissa, Walesissa, Skotlannissa, Hollannissa ja Kanadassa, jossa myös oli kyse alkuperäisväestöön kohdistuneiden väärinkäytösten tutkimisesta.

Useissa maissa on myös päädytty erinäisiin korvausjärjestelmiin sekä/tai julkiseen 
anteeksipyyntöön.

Mustalaisyhdistyksen omassa lehdessä esiintynyt 
puhetapa oli ”taloudellinen”.

Yhdistys syytti Mustalaislähetyksen tehneen lastenkodeista itselleen tuottavan bisneksen, ja järjestö epäili Lähetyksen tämän 
vuoksi vastustavan romanien olojen parantamista.

Seuraava teksti on poimittu taulukosta, joka eritteli valtion vuosien varrella 
Mustalaislähetykselle antamaa rahoitusta.

”Suomen valtio syytänyt siekailematta Mustalaislähetykselle yht. 
1 790 800mk, herutellut armosta mustalaisille 500 000mk.

500 000 markalla 
saa 25 asuntoa.

25 asunnon vuosivauhtia 1 000 asunnon tarve on tyydytetty 
40 vuodessa, eli vuonna 2010.

Silloin Mustalaislähetys on juuri viettänyt 100-vuotisjuhliaan.

Sen sadassa mustalaislastenkodissa on 3 000 lasta.[…]

Asunnottomuus on lastenkotiin joutumisen syy.

Lastenkodeissa on satoja 
mustalaislapsia.”

Lukuihin perustuvat faktat ovat kirjoittajalle siinä mielessä helppoa propagandaa, 
että niiden avulla lukijalle pystytään yksinkertaisen laskukaavan mukaan konkretisoimaan esimerkiksi se, miten paljon enemmän lastenkodit valtiolle 
maksavat kuin asuntotuotanto.

Lisäksi tämänkaltaiset tulevaisuuslaskelmat toki 
paljastavat nykyisen tilanteen absurdiuden tietyssä mielessä.

”Mustalaislähetyksellä on neljä lastenkotia, joissa hoidetaan jatkuvasti 100 
lasta – 100 huostaanotettua lasta kansanryhmän keskuudessa, joka on noin yksi promille Suomen koko väestöstä, merkitsee, että jos koko Suomen väestö olisi yhtä vaikeassa asemassa kuin tämä intialainen vähemmistö, tarvitsisi Suomi 4 000 lastenkotia, joissa olisi 100 000 huostaanotettua 
lasta.”

”Mustalaislähetyksen lastenkotien lapsista oli puolet sijoitettu eri läänin alueelta, kun taas muissa lastenkodeissa vain 4 % mustalaislapsista oli 
sijoitettu eri läänin alueelta.

Myös hoitoaika oli pitempi ML:n 
lastenkodeissa, kuin muissa lastenkodeissa.”

Romanilapset olivat 
sijoitettaessa erillisiin lastenkoteihin joutuneet rotusorron kohteeksi.

Näinhän oli ollut koko ajan.

Merkittävä muutos oli tapahtunut kuitenkin siinä ymmärryksessä, 
miten esimerkiksi rotusorto tai rasismi nyt nähtiin. Kun Mustalaislähetys pyrki
näihin syytteisiin vastaamaan, kävi pian ilmi,

ettei sillä ollut mitään 
mahdollisuuksia todistaa asian olevan millään muulla tavalla kuin oli väitetty.

Mustalaislähetykselle Valtion suoma tuki ja sääntöjen mukaan toimiminen 
veivät pohjan syytöksiltä – kaikki oli tapahtunut sallitun rajoissa.

Vetoaminen 
valtion tukeen johti kuitenkin ojasta allikkoon ainakin siinä vaiheessa, kun valtion virastoissa ymmärrettiin tehdyt virheet – ja myönnettiin ne.

Asia, jota 
Mustalaislähetys ei missään vaiheessa tehnyt.

Se pysyi torjuvassa ja kielteisessä 
kannassaan loppuun asti.

Monet romanilastenkodeissa kasvaneista lapsista ovat tulleet myöhemmin 
julkisuuteen puhumaan kokemuksistaan, mitä eivät kaikki romaniyhteisön jäsenet 
ole katsoneet hyvällä. ”Perinteisessä romaniyhteisössä” kaikki eivät hyväksy 
valtaväestön ylläpitämien lastenkotien kasvatteja joukkoonsa, eikä heillä näin 
ollen olisi näiden mukaan oikeutta puhua yhteisön asioista.

Se häpeä ja syyllisyys, 
mikä näihin ”varastettuihin lapsiin” liittyy, on varmasti osaltaan aiheuttanut sen, 
että osa romaniyhteisöstä on yrittänyt sulkea ulos tapoja osaamattomia tai eri 
tavalla pukeutuvia romaneja.

Asian tekee erityisen traagiseksi se, että huostaan 
otetut lapset joutuvat oman yhteisönsä henkisen väkivallan uhreiksi ilman omaa 
syytään – heidän mahdollisuutensa vaikuttaa omaan kohtaloonsa on ollut mitätön.

Monet ovat joutuneet kokemaan kaksinkertaisen 
hylkäämiskokemuksen, ensin oman perheen ja myöhemmin oman yhteisön taholta. Jopa vuosikymmenten jälkeen romaniyhteisö on asian suhteen edelleenkahtiajakautunut.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, asiaa VAIKEUTTAA ROMANO MISSION HALUTTOMUUS SELVITTÄÄ JÄRJESTÖMENNEISYYTTÄÄN!

( Miksi näin?
He ovat ottanneet kunniaa lastenkoti toimminnastaan, joten heidän VELVOLLISUUS on ottaa myös se HÄPEÄ mitä tämän paikka on aiheuttanut romanilapsille ja perheilleen.)

Ajatus romanilapsille tarkoitetuista erillisistä lastenkodeista juontaa kauas menneisyyteen, ja toisaalta niiden realisoituminen Suomessa 1950-luvulla ja
laitosten läpikäyneiden romaniperheiden kokemukset juontavat pitkälle tulevaan, 
useisiin sukupolviin.

Vuosina 1950–1966 Mustalaislähetys käytännössä hallitsi romanilastenkoteja 
koskevaa kirjoittelua, samalla kun se hallitsi myös Suomen virallista
romanipolitiikkaa.

Sen ASEMA oli muodostunut sellaiseksi, että se sekä PÄÄTTI , että TOTEUTTI sitä romanipolitiikkaa, jonka tarkoituksena oli niin sanotun 
mustalaiskysymyksen ratkaisu.

Tämä toteutus tapahtui yksinomaan romanilastenkotien kautta.

Lehtikirjoittelun kautta Mustalaislähetys pyrki 
vahvistamaan valta-asemaansa romaniasian asiantuntijana luomalla oman, varsin 
yksipuolisen totuutensa ”mustalaislastenkodeista”.

Ne olivat tarpeellisia ja 
romanilasten huoltotilanteen kannalta välttämättömiä laitoksia, jotka erinomaisuudessaan pystyivät lasten kasvatuksen avulla pelastamaan
romaniheimon tulevaisuuden.

Lasten uudelleenkasvattamisella oli tarkoitus saada 
heidät irti heimonsa tavoista, ennen kaikkea kiertelemisestä, ja sulauttaa heidät osaksi sitä yhteiskuntaa, josta heidän vanhempansa olivat jääneet ulkopuolisiksi.

Tämän valtion tukeman lastenkotitoiminnan päämääränä oli päästä eroon 
yhteiskunnallisesta ongelmasta, ”mustalaiskysymyksestä”, ja näin se oli hyödyllistä myös koko yhteiskunnan kannalta.

( Nyt kyseinen paikka on levittänyt "lonkeronsa" kaikille alueille koskien Suomen romaneita ja hallitsevat yhä enemmän ja enemmän romaneiden kohtaloita nyky yhteiskunnassa.
Tämä on mielestäni ajatuksena pelkästään jo absurdia, saatti kun se toteutuu päivittäin..)

Kysymys kuuluukin: Onko Suomen vähemmistön oikeudet, turva ja yhdenvertaisuus yhden paikan hallinta vallassa?

Romaniyhteisössä 
lastenkotimenneisyys on edelleen vaikea ja käsittelemätön aihe, ja siihen liittyvät 
keskustelunavaukset ovat aiheuttaneet paljon jännitteitä. 
Romanilastenkoteja voi edelleen kutsua tutkimattomaksi aiheeksi ja näkökulmia aiheen lähestymiseen olisi lukuisia.

Edelleenkään EI ole PÄÄSYÄ niihin aineistoihin, joiden pohjalta VOITAISIIN selvittää, miten romanipolitiikassa todella päädyttiin romanilasten sijoittamiseen erillisiin lastenkoteihin.

Romanilastenkodit ovat merkittävä 
osa koko romaniyhteisön historiaa, ja ennen kaikkea lastenkodeissa olleet lapset 
sekä heidän perheensä ovat niitä, jotka ansaitsisivat virallisen tahon esittämän 
tunnustuksen kärsimästään vääryydestä.

( HUOMIOI erityisesti ROMANIYHTEISÖN HISTORIAA ja sitä EI tulisi lakaista " maton alle" . )

ahvenainen gradu.pdf - Helda - Helsingin yliopisto
PDFhttps://helda.helsinki.fi › bitstream › handle

 

 

Ikäväkseni totean tänään 15.9.18 että MIKÄÄN EI OLE MUUTTUNUT!

Ottaako Rehula vastuun vai THL?

 

"Valtion koulukotitoiminnan johtaja Matti Salminen THL:stä pitää tapausta yksittäisenä.

– En näe puutteellisia kirjauksia isona ongelmana. Minulla on se käsitys ja usko, että kirjaaminen on laitoksissa hyvällä tasolla.

Salmisen mukaan koulukotien ohjaajat kirjaavat tiedot asiakastietojärjestelmään, ja lapsella on oikeus nähdä itseään koskevat kirjaukset. Lasta pitää myös kuulla, jos jokin ei hänen mielestään pidä paikkaansa."

TÄMÄ ANTEEKSI PYYNTÖ OLI NAURETTAVA

"2016 tilaisuudessa, jossa silloinen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) esitti valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa vuosien varrella kaltoin kohdelluille. Ikonen näkee lastensuojelun nykyisen tilan vielä kurjempana kuin ennen.

– Tilaisuudessa sanottiin, että vaikenemisen aika on ohi. Minusta se on päinvastoin. Siitä, onko sijaishuollossa jotain vikaa, ei keskustella avoimesti vaan yritetään aktiivisesti peitellä lasten huonoa kohtelua. Lapsia eristetään ja ärsytetään, on kovakouraista käsittelyä. Jos sama tapahtuisi kotona, se olisi huostaanoton peruste."

 

KOKO TEKSTI LINKISTÄ

https://yle.fi/uutiset/3-10400366