Marita Lindgren työskentelee kellokaupassa romaniasussaan

Julkaistu kl 06.15
 
Esikuvia tarvitaan video löytyy linkistä http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6414519&fb_action_ids=1016621788417745&fb_action_types=og.shares&fb_source=other_multiline&action_object_map=%5B1168323076534724%5D&action_type_map=%5B%22og.shares%22%5D&action_ref_map=%5B%5D
Marita Lindgren, myyjä
 
 
2 av 4
Marita Lindgren pitää työstään Foto: Merja Laitinen Sveriges Radio

Eskilstunalainen Marita Lindgren päätti viime jouluna ottaa käyttöön perinteisen suomalaisen romaninaisen asun. Vanhemmat jännittivät saako hän pitää työpaikkansa koru- ja kelloketjun liikkeessä isossa ostoskeskuksessa, mutta työpaikka pysyi.

Eskilstunassa on ollut useita erilaisia romanihankkeita vuosien varrella. Parin vuoden ajan romanityötä on tehty kahden valtion tuella palkatun sillanrakentajan - romsk brobyggare - avulla. 20-vuotias Marita Lindgren on sillanrakentaja Richard Nymanin mielestä esimerkki siitä, kuinka luutuneita asenteita voidaan muuttaa. 

Valtaväestön on hyvä nähdä romaninaisia työssä näkyvillä paikoilla ja samalla myös romanien on hyvä nähdä, että jos joku toinen pystyy niin miksen minäkin.

Näkyvyys on myönteistä 

Allianssihallitus laski nelisen vuotta sitten vesille suunnitelman Romsk inkludering, jonka mukaan 20 vuotta täyttävällä romaninuorella pitää olla vuonna 2032 samat mahdollisuudet työhön ja koulutukseen kuin muillakin. Marita Lindgren on omin voimin tavallaan jo saavuttanut valtiovallan kaksikymmenvuotisessa toimintasuunnitelmassa asettaman tavoitteen. Hän on itse hankkinut itselleen työpaikan, jossa viihtyy ja tahtoo jatkaa. Maritan valitsema romaniasu ei ole este.

On kiva näyttää niillekin, jotka eivät ole romaneja, että romaninaiset haluavat olla töissä, olen tosi tyytyväinen, että olen saanut työpaikan.

Poliitikkojen tukea tarvitaan

Viime keväänä Eskilstunan kuntaan perustettiin vähemmistöneuvosto, jonka tehtävänä on edistää kaikkien kansallisten vähemmistöjen asioita. Neuvoston puheenjohtajana on ruotsinsuomalainen Nina Puiseva Tuncer (S) ja varapuheenjohtajuutta hoitaa niinikään suomalaistaustainen Ulla Grip (M).

Sillanrakentaja Diana Bollström uskoo, että yhteistyössä poliitikkojen kanssa työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneen romaniväestönkin olot paranevat.

Kun ihmiset saavat mahdollisuuden niin he haluavat muuttaa oman elämänsä, varsinkin nuoret ja nyt on jo aika!

Romaninaiset eivät päässeet ravintolaan vaatteidensa takia

Publicerat måndag 9 juli 2012 kl 18.41
Kuvan nainen ei liity tapaukseen. Foto: Dan Hansson/SvD/Scanpix.

Syrjintäasiamies DO haastaa Botkyrkassa, Tukholman eteläpuolella, sijatsevan ravintolan oikeuteen syrjinnästä kolmea romaninaista vastaan. Syrjintäasiamiehen mukaan ravintolan järjestyksenvalvojat kielsivät romaninaisiltä pääsyn ravintolaan, koska naiset olivat pukeutuneet perinteisiin romanivaatteisiin.

DO vaatii ravintolaa maksamaan yhteensä 150 000 kruunua korvauksia etnisestä syrjinnästä, eli 50 000 kruunua jokaiselle naiselle.

Ikea maksaa korvausta syrjinnästä romaninaisille

Julkaistu torsdag 27 januari 2011 kl 11.11
 
Zitron: ”Ei raha häpeää poista” 
 
(1:47 min)
Angelica Zitron/ Foto: Jenny Hellström

Ikea maksaa neljälle romaninaiselle yhteensä 60 000 kruunun korvauksen välttääkseen syrjintätapauksen käsittelyn oikeudessa. Naiset tekivät syrjintäasiamies DO:lle ilmoituksen siitä, että Ikean Göteborgin tavaratalon järjestysmies seurasi heitä ja tarkkaili heidän liikkeitään.

Syrjintäasiamies päätti nostaa asiasta syytteen kauppaliikettä vastaan, mutta Ikea halusi sopia asian tuomioistuimen ulkopuolella.

Yksi syrjintäilmoituksen tekijöistä on boråsilainen Angelica Zitron. Hän on tyytyväinen ratkaisuun, vaikka hänen mukaansa raha ei ratkaise sitä häpeää mikä kaupassa oli.

- Tämä auttaa ymmärtämään, etteivät he vastaisuudessa käyttäydy tällä tavalla, Angelica Zitron sanoo.

Ikeassa asioineeseen Angelica Zitronin seurueeseen kuuluva nainen kysyi heitä seuranneelta ja tarkkailleelta vartijalta, miksi tämä tekee näin ja vartija puolestaan kertoi, että hän oli saanut käskyn tehdä näin.

- Ne eivät voineet valehdella tapahtuneesta, koska meillä oli siitä äänite, Zitron kertoo.

- Hän äänitti sen niiden keskustelun, koska meidät muuten aina laitetaan valehtelijaksi.

Romanien DO:lle tekemien syrjintäilmoitusten määrä on lisääntynyt, mutta Angelica Zitronin kuitenkin hyvin harvat tekevät syrjinnästä ilmoituksen.

- Monet eivät uskalla tai he ajattelevat, että en nyt viitsi, jos ei tule mitään isoa ongelmaa. Monella on sellainen tunne, että mustalainen jää kumminkin aina heikommaksi.

Angelica Zitronin mukaan asiassa on kuitenkin tapahtunut muutosta. Hän toivoo, että kun syrjintä tapauksia viedään DO:n käsiteltäväksi, se auttaisi ymmärtämään ihmisten välisiä eroja.

- Meitähän on erilaisia ihmisiä niin romaneissa kuin valtaväestössä, Angelica Zitron sanoo.

Oikeudenmukaisuuden puolesta, ennakkoluuloja vastaan

Iso Kirja -opiston maisemat ovat tulleet Miriam Schwartzille tutuiksi kahden viime vuoden aikana, kun hän on suorittanut ensimmäisenä suomalaisena romaninaisena Global Universityn Bachelor of Arts -tutkinnon. Samalla hän valmistuu
 myös Iso Kirja -opiston seurakuntalinjalta.”Romanit jättävät koulut kesken, eivätkä pärjää elämässä.” Tällaisia – ja pahempiakin – ennakkoluuloja vastaan Miriam Schwartz on joutunut taistelemaan läpi elämänsä. Hän itse on elävä esimerkki siitä, ettei pidä yleistää. Tämä sinnikäs romaninainen on pusertanut kahdessa vuodessa sekä Iso Kirja -opiston seurakuntalinjan että Global Universityn BA-tutkinnon. Kyseessä on korkeakoulutasoinen tutkinto, joka Suomessa vastaisi teologian kandidaatin opintoja. Jo seurakuntalinjakin vastaa 120:tä opintopistettä. Samaan ei moni pystyisi.

– Olen perinyt sinnikkyyden äidiltäni, ja Jumala on antanut ihmeellistä voimaa ja jaksamista. Oman perheen, lähipiirin ja suvun rohkaisu, rukous, käytännön apu ja taloudellinen tuki on ollut ensiarvoisen tärkeää. Romanikulttuurin yhteisöllisyyden voima on tässä tapauksessa palvellut satasella. Tärkeimpänä rohkaisijana on tietysti toiminut puolisoni Kyösti, kolmen lapsen opiskelijaäiti painottaa.

Nurmijärvellä kasvanut ja nuorena aikuisena Helsinkiin muuttanut Schwartz on osoittanut periksiantamattomuutensa ennenkin. Hän esimerkiksi suoritti osan lukiosta tenttimällä, kun perhe matkusteli vanhempien työn perässä pitkin maailmaa. Joku toinen olisi saattanut jättää leikin kesken jo silloin. Mutta Schwartz ei tunnu olevan helppojen vaihtoehtojen kannalla.

Uskonhyppy

Tarina ei ole ihan tavallinen. Ennen päätymistään Keuruulle Schwartz työskenteli Ylellä freelancetoimittajana, ohjasi dokumenttiohjelmia ja luki uutisia radiossa. Sen jälkeen hänellä oli huipputason työpaikka Helsingin diakonissalaitoksen uravalmentajana. Perheellä oli suhteellisen mukava toimeentulo ja hyvä asunto Helsingin Malminkartanossa – ja tiedätkö, miten vaikeaa asunnon hankkiminen voi romanille olla! Kaiken lisäksi Schwartzille oli juuri tarjottu edellistäkin parempaa työtä. Siitä huolimatta hän päätti irtisanoutua ja jättää sen kaiken tutustuakseen Jumalaan yhä syvemmin. Niin rohkea uskonhyppy yllätti hänet itsensäkin mutta on kannattanut. Vaikka tuntui vaikealta jättää kaikki, Schwartz kokee saaneensa miljoonakertaisesti takaisin. Jumala pitää huolen, kunhan hänelle antaa siihen mahdollisuuden. Jos lähtee tavoittelemaan läheisempää suhdetta Jumalan kanssa, ei voi mennä väärään suuntaan.

– Olen kiitollinen siitä, että uskalsin enkä jäänyt uraputkeen. Teologian opiskelu on avannut minulle aivan uuden maailman ja nyt vasta tuntuu, että silmäni ovat auenneet. Vaikka olen uskovan kodin kasvatti, opiskelun myötä olen päässyt huimasti lähemmäs Jumalaa ja hänen todellisuuttaan, Schwartz kuvaa.

Innostavinta opiskelun aikana on ollut esseiden kirjoittaminen. Niitä onkin kertynyt muistitikulle nelisenkymmentä. Uusien asioiden sisäistäminen ja prosessointi kirjoittamisen avulla on ollut Schwartzille luontevinta. Se on tuonut opetuksen lähelle ja auttanut ymmärtämään merkityksiä.

Samalla opiskelu on tuonut myös riittämättömyyden tunteita. Korkeakoulututkinnosta huolimatta Schwartz kokee vasta raottaneensa ovea: Mitä enemmän oppii, sitä vähemmän huomaa tietävänsä. Mitä lähemmäs menee, sitä suuremmaksi Jumala kasvaa. Mutta juuri siinä onkin teologian ja hengellisten asioiden opiskelun suurin anti. Opiskelu haastaa aina etsimään lisää. Jumala on suuri salaisuus, mutta joka askeleella on mahdollista rakastua häneen syvemmin.

Schwartzin mukaan kuka tahansa pystyy kouluttautumaan, jos vain halua ja uskallusta riittää. Opiskelu on hyväksi, sillä se kehittää ihmistä. Teologian opiskelussa kolikon kääntöpuoli on Jumalaan tutustuminen ja oman, henkilökohtaisen jumalasuhteen rakentaminen. Se voi olla henkisesti iso prosessi, johon kuuluu myös itsensä kuolettamista, Schwartz pohtii. Samalla juuri se antaa kaikkein eniten.

Ihmisyyden rosoja

Ihan ilman kipuja ei elämä ole soljunut edes raamattuopistolla tai seurakuntakentässä. Schwartz kertoo kohdanneensa romanina samanlaista eriarvoistamista ja epäoikeudenmukaisuutta kuin muuallakin. Uskovaisten keskellä se on sattunut jopa kovempaa.

– Silti se on ollut hyvä muistutus siitä, että olemme kaikkialla vajavaisia ihmisiä, emme pyhiä ja täydellisiä. Ennakkoluulot istuvat tiukassa, ja omien oikeuksiensa puolesta joutuu taistelemaan. Siinä olisi kasvunvaraa monin paikoin, koska hengellisellä areenalla ei tulisi joutua taistelemaan oikeuksistaan sisarien ja veljien keskellä, hän toteaa.

Hankaluuksista huolimatta Schwartz kokee edustavansa ensimmäisiä romanisukupolvia, joilla on täydet mahdollisuudet opiskeluun ja osallistumiseen. Suurimpina syinä hän mainitsee romanien paikoilleen asettautumisen, pysyvät kodit ja suomalaiset tasa-arvo-oikeudet. Niiden ansiosta kasvava trendi romanien keskuudessa on, että kouluttaudutaan, hankitaan työpaikat ja pyritään elämässä korkealle. Työn tekemisen suurin kynnys ei romaneilla hänen mukaansa ole motivaation puute vaan työpaikan saamisen vaikeus. Tämän Schwartz on nähnyt uravalmentajana liian usein omin silmin. Jo sukunimi lyö leiman, haastattelutilanteesta puhumattakaan. Silti on yritettävä ja uskottava parempaan huomiseen.

Soihduksi yöhön

Huomisesta puheen ollen, entä Schwartzin tulevaisuus? Mitä valmistujaisjuhlan ja onnitteluruusujen jälkeen?

– Tulevaisuutemme on tällä hetkellä iso kysymysmerkki. Olen avoin Jumalan edessä ja haluan asettua hänen palvelukseensa sekä luonnollisten että hengellisten lahjojeni kautta. Aiemmin johdatus on tarkoittanut minulle menemistä ja tekemistä. Olen halunnut tehdä ratkaisuja ja toimia itse, Jumalan johdatus on kuin kulkenut taskussa mukana. Nyt on pitänyt opetella pysähtymään ja todella etsimään hänen tahtoaan. Kaikkein vaikeinta on olla paikoillaan ja odottaa Jumalan suunnitelmien avautumista. Mutta samalla tunnen, että juuri se on kaikkein turvallisinta. Jumala toimii ajallaan, hän sanoo rauhallisesti.

”Tee minut soihduksi yöhön, kirkasta kynttilä tää, että sä palvelustyöhön voisit mun lähettää.” Nämä Hilja Aaltosen laulun sanat ovat soineet Miriam Schwartzin mielessä viime aikoina usein. Hänen sydäntään lähellä ovat erityisesti ne ihmiset, joita on kaikkein vaikeinta rakastaa: syrjityt, kaltoinkohdellut, unohdetut – he, jotka tarvitsisivat kaikkein kipeimmin välittämistä ja toista ihmistä. Suru heidän puolestaan on painava ja todellinen. Raamatun suurin käsky, rakastaminen, koskee jokaista. Mutta miten osoitamme sen todeksi?

– Ainoa keino on näyttää muille oman elämän kautta vilaus toivosta ja Jumalasta, olla itse pieni pilkahdus rakkautta rikkoutuneelle. Jokainen tarvitsee hyväksyntää. Sen haluaisin oman esimerkkini ja tämänkin lehtijutun myötä tuoda esille, hän painottaa.


Kuka

Miriam Schwartz
» ensimmäinen romaninainen, joka on suorittanut Global Universityn Bachelor of Arts -tutkinnon Iso Kirja -opiston kautta
» toiminut aiemmin Ylellä freelancetoimittajana ja Helsingin diakonissalaitoksen uravalmentajana
» perheeseen kuuluvat aviomies ja kolme tytärtä
» nauttii pitkistä kävelylenkeistä ja ruoanlaitosta
» kotiseurakunta Helsingin Saalem
» asuinpaikka Keuruu