Missä on empatia?

Hädässä olevia IHMISIÄ ei saisi asettaa vastakkain.

Mutta miten voi tuntea inhimillisyyttä jotain toista ihmistä kohtaan ja taasen toisia ei pidetä edes ihmisarvossa?

Miten ymmärretään aitojen pakolaisten joukossa tulleita paremman elämän perässä juoksevia?

Näille "elintasosurffareille" tarjotaan  kaikki valmiina.

He tulevat tänne ilman mitään papereita, useamman turvallisen EU-maan läpi, he heittävät avustukset roskiin, kaduille ja vaativat vain rahaa....

Mutta romani kerjäläiset. ..

He eivät ole olleet millään tavoin rasitteena minkään maan etuuksille. 
Heidän kohdallaan ei ole oikeuksia etuuksiin..

He rakentelevat itse maja paikkansa, mutta heidät häädetään omista hökkelikylistään.

Heitä pahoinpidellään...

Heitä tapetaan...

Heillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia mihinkään? ??!!

He eivät saa edes kerjätä leipäänsä?

Tai kerätä pulloja roskista ja ojista?

Kyllä tälläinen KÄYTTÄYTYMINEN ihmisyyttä vastaan pitäisi häiritä myös valtaväestöäkin!

Näin KAIKKI Euroopan maat ovat ASETTANEET romanit eriarvoiseen asemaan.

Ja se on rikos ihmisyyttä vastaan! 

Kaikilla romaneilla pitäisi olla yhdenvertaiset poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet muiden maiden kansalaisten kanssa.

Yhdenvertaisuuden vaatimus ja syrjimättömyyskielto kieltää kaikenlaisen romanien syrjinnän!!

Tälläisen vainon tiettyä kansanryhmää kohti pitäisi olla Euroopassa jo ohi, eikä EU:n jäsenvaltioissa pitäisi voida rajoittaa, tarkkailla tai kontrolloida romanien liikkumista ja oleskelua.

Romanit eivät ole koskaan vaatineet valtaväestöä muuttamaan tapojaan, uskontoaan, pukeutumistaan, ei liioin ole uhkana "valloittaa" maailma, antaa naisten ja lasten olla rauhassa....

Taas toisaaltaan Suomessa ja Ruotsissa meitä romaneita on
VUOSISATOJA sopeudettu yhteiskuntaan ja nyt kun ENEMMISTÖ on sopeutunut, niin meille EI annetakkaan mahdollisuutta! !

Kun ROMANI tai MUSTALAINEN mainitaan, minkälainen mielikuva nousee ensimmäisenä mieleen? 

Aivan juuri näin!!

EI koskaan mitään hyvää, aina ne huonot asiat.

Koskaan ei puhuta heistä jotka opiskelevat, käyvät töissä tai ovat muuten menestyneet elämässä, kirjailijat, laulajat ym.

Inhimillinen ihminen EI katso rotua, väriä kelle apunsa antaa!!

Romaneista on annettu yleisesti mielikuva että ovat varkaita, likaisia yms.

Mutta niin näkyy olevan nämä nyt turvaan tulleet pakolaisetkin ja se ei näy haittaavan ketään, he ovat röyhkeitä ja VAATIVAT yhä enemmän. 

Mutta kaikkiin vaatimuksiin heidän kohdallaan suostutaan ettei vain tulla leimatuksi rasistiksi. Kun kyseessä on romani ei sillä ole mitään väliä tuleeko leimatuksi,  pääasia että heidät saadaan Silmien alta pois.

Missä on RASISMIN vastustajat kun kyseessä on romani??

Missä on LÄHIMMÄISEN RAKKAUS? 

Missä on PUOLUSTAJAT?

Missä on INHIMILLISYYS? 

Miksi romanit eivät saa samanlaista inhimillistä kohtelua kuin pakolaiset?

Tiedetään että pakolaisten joukossa on paremman elämänperässä tulleita...

 Romanit  ovat aivan yhtä avuttomassa asemassa tai oikeastaan vielä pahemassa, heille EI anneta mitään mahdollisuutta missään maassa!

EU:n tasolla tiedetään että näillä romaneilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta opiskella ja työkokemuksilla saada työperäisen eu-kansalaisen valmiuksia.

Romaniassa on 1000 vuotta sorrettu romaneja, heillä ei ole koskaan ollut mitään mahdollisuuksia.

" POISSA SILMISTÄ, POISSA MIELESTÄ"

EI muuta asioita.

Romanit ovat Euroopan unionin kansalaisia ja he ovat lähteneet liikkeelle tehdäkseen elämästään paremman.

Onko se rikos?

Kun olet romani ja haluat elämästäsi paremman? 

Miksi koko Eurooppa  on  haluton   parantamaan maansa romanien asemaa?

Miksi romanit vielä 2015-luvulla joutuvat lähtemään  pakoon räikeää sosiaalista syrjintää ja syvää köyhyyttä kerjäämään ympäri Eurooppaa?

 Eikä Yksikään EU-maa ei ole toivottanut kerjääviä romaneja avosylin tervetulleeksi, vaan heitä vastaan on säädetty varsin syrjiviä lakeja ja muita määräyksiä!!

Mieti näitä kun menet nukkumaan, omaan turvalliseen kotiin, omaan sänkyyn ja hyvin syöneenä sekä lisäksi tiedät lapsesi ovat turvassa.

Tätä OIKEUTTA ei ole suotu kaikille  kansanryhmille.

Romanian romanit

 

”Ranska ei voi majoittaa kaikkea Euroopan ja maailman kurjuutta”

Näin totesi Manuel Valls, Ranskan sisäministeri tänä syksynä (11.9.2012). Viimeisten vuosien aikana länsimainen media ja virkamiehet ovat käyneet kiivasta keskustelua Itä-Euroopan romanien ”massainvaasiosta”. Näiden uusien eurooppalaisten muutto on saanut aikaan turvallisuusaloitteita, kuten keskustelu kerjäämisen kriminalisoinnista. On puhuttu kerjäläisten palauttamisista sekä karkottamisista, ja eri puolilla Eurooppaa näitä toimia on myös käytetty. Liikkuvuuden vapaus, Euroopan unionin yksi kulmakivi, on haastettu.

Romanien lähtömaissa on enemmän kiinnostusta erotella kuka on ”aito” kansalainen ja kuka romani kuin aidosti pistää toimeen kansallisia toimintaohjelmia romanien auttamiseksi: ”Koko Eurooppa sekoittaa meidät romaneihin. Romanit ja romanialaiset pitäisi selvästi erotella”, totesi Romanian presidentti, Traian Basescu (Event of the Day –lehti 12.9.2012).

Suomessa romanikerjäläisten ilmestyminen katukuvaan vuonna 2008 kuohutti mieliä: ”Keitä he ovat, mistä he tulevat, ovatko he ihmiskaupan uhreja vai rikollisia?” ”Heidän pitää palata Romaniaan – meillä on omiakin köyhiä, lisää ei tarvita.”

Helsingin kerjäläiset ovat vain kourallinen Romanian noin kahdesta miljoonasta romanista. Nämä ihmiset ovat Romanian köyhimpiä ja haavoittuvimpia kansalaisia, jotka jättävät kotinsa ja perheensä löytääkseen parempia toimeentulomahdollisia ja paremman elämän.

”Pakko lähteä, kun on suurta köyhyyttä”
Syksyllä 2008 Helsingin Ateneumin läheisellä kadulla istui Argila (tekstin kaikki nimet ja yksityiskohdat on muutettu) syömässä lounasta: sanomalehden palasella oli muutama salaminsiivu, tomaatteja, sipulia ja suolaa. Miksi Argila jätti perheensä ja kotinsa ja matkusti Suomeen: ”Kotona on suurta köyhyyttä. Romaniassa on suurta köyhyyttä. Niin suurta, että on pakko lähteä pois!”

Tutkimusten ja tilastojen mukaan romanien työttömyysaste Romaniassa on erittäin korkea, koulutustaso alhainen ja yleinen sosioekonominen tilanne ja asumisolot heikot. Helsinkiin tulleiden romanien kertomukset kotimaastaan vahvistivat näitä käsityksiä. Lähes kellään ei ollut säännöllistä työtä Romaniassa: he ostivat ja myivät käytettyjä vaatteita, tekivät päivätöitä maatalouden tai kierrätyksen parissa tai työskentelivät pimeästi. Nämä työt koettiin epävakaina ja fyysisesti raskaina, eivätkä ne riittäneet elantoon: ”Minun piti tehdä 14-tuntisia päiviä pelloilla. Kesäisin aurinko poltti ja minun piti kaivaa maata. Päivän aikana sain 20 minuutin lounastauon, muuten töitä tehtiin tauotta. Niistä töistä maksettiin 30 leuta, noin 8 euroa päivässä. Luuletko, että minä, vaimoni ja kuusi lastamme pystyimme elämään kahdeksalla eurolla päivässä?”

Romanian romanien työttömyys liittyy vahvasti koulutuksen puutteeseen. Suurin osa romaneista on käynyt vain alakoulun ja vain äärimmäisen harvalla on ammattitutkinto. Romanien osaaminen ja työkokemus liittyy useimmiten fyysisiin töihin, joihin ei tarvita ammattitaitoa. Lisäksi työkokemus on monesti epäviralliselta sektorilta.

Naisten koulutustaso on miehiäkin alhaisempi. Useimmat naiset jättävät koulun jo ensimmäisen tai toisen luokan jälkeen, sillä perheen tarpeet ylittävät tarpeen kouluttaa naisia; nuoremmat sisarukset tarvitsevat hoitajan, jotta vanhemmat voivat lähteä kodin ulkopuolelle etsimään töitä. Helsingissä Nina, 35-vuotias romaninainen ja viiden lapsen äiti, kertoi: ”Perheeni oli köyhä. Minä olin neljästä sisaruksesta vanhin. Kun vanhempani menivät töihin maatiloille, minä jäin kotiin huolehtimaan nuoremmista sisaruksista. Se oli sellaista meillä; piti tehdä töitä perheen eteen pienestä saakka.”

Koulusta jäädään usein pois myös varojen puutteen takia: vaikka koulutus on ilmaista, perheen pitää pystyä hankkimaan lapselle vaatteet ja koulutarvikkeet sekä maksaa kouluruokailusta.

Säännöllisten tulojen puute pakottaa perheet hakemaan apua paikallisilta sosiaaliviranomaisilta. Tämä ei kuitenkaan aina tuota tulosta: “Valtio ei välitä, sosiaalitukiakin pitää kerjätä”, sanoi yksi turhaantunut romanimies Helsingissä. Pääsyä sosiaaliturvan piiriin kuvailtiin lähes aina sattumanvaraiseksi ja epäsäännölliseksi – romanien mielestä se oli virkailijoiden mielivaltaisten päätösten varassa. Useimmat Helsingissä tapaamani romanit kuvailivat sosiaalityöntekijöitä tylyiksi ja rasistisiksi.

Sosiaalivirkailijoilla ei välttämättä ole varoja käytössään, vaikka he haluaisivat auttaa. Suurimmalla osalla kunnista ei ole varaa maksaa sosiaalitukia ainakaan koko vuoden ajan: tutkimusten ja ihmisten kokemusten mukaan kuntien välillä on suuria eroja sosiaalitukien jakamisessa, mikä johtuu kuntien erilaiselta taloudellisesta tilanteesta. Vaikka romani pääsisi tukien piiriin, tukiraha ei useinkaan riitä siihen, mihin se on tarkoitettu: ”Lapsilisä on noin 10 euroa kuussa. Miten sillä voisi saada ruokaa, vaatteita, kengät ja koulutavarat lapselle? Entäpä sitten jos vielä joskus pitäisi viedä lapsi lääkäriin ja ostaa lääkkeitä?”

Kun perheen ansiotulot eivät riitä elämiseen eikä sosiaaliviranomaisilta saa apua, on keksittävä uusia keinoja toteuttaa toiveet paremmasta elämästä. Ulkomaille muuttaminen ja itsensä työllistäminen kadulla ovat yksi keino.

Suomessa: pitkät työpäivät ja ikävä kotiin
Jo paljon ennen päätöstä muuttaa Suomeen monet romanit ovat kuulleet menestystarinoita sukulaisilta ja naapureilta, jotka ovat muuttaneet Suomeen tai muihin läntisiin EU-maihin. ”Naapurini ja hänen perheensä olivat yhtä köyhiä kuin me. He lainasivat rahaa eräältä varakkaalta romanilta ja lähtivät Suomeen. Neljän kuukauden kuluttua naapuri palasi ja osti auton. Se ei ollut kallis auto, mutta hän saattoi käyttää sitä kotikylässä taksina ja ansaita rahaa”, eräs mies selitti. Usein muuttajat kertovat todellisuutta myönteisempiä tarinoita kokemuksistaan ja saavutuksistaan. Tällaiset tarinat, joissa ohitetaan ulkomailla asumisen vaikeudet, saavat yhä useammat ottamaan epävirallista lainoja ja lähtemään ulkomaille.

Helsingissä tapaamani romanit ansaitsivat rahaa monilla eri tavoilla. He kerjäsivät, soittivat musiikkia, myivät kukkia tai keräsivät pulloja useita tunteja päivässä. Monet heistä kertoivat erityisesti kerjäämisen tuntuvan väsyttävältä ja haastavalta. Kerjäämisasennot olivat fyysisesti raskaita ja ohikulkijoiden reaktiot pelottavia: ”Pelkään aina, että joku tulee ja lyö. Joskus ohikulkijat kiroilevat ja sylkevät päällemme”. Kadulla toimettomana odottaminen koettiin useilla tavoilla henkisesti raskaaksi. Monet kertoivat, että kerjääminen jätti liian paljon aikaa omien murheiden miettimiseen.

Kerjääminen ja muut kadulla tehtävät aktiviteetit ovat nopeita tapoja hankkia rahaa. Sen sijaan ajatus palkkatyön saamisesta tuntuu romaneista kaukaiselta ja lähes mahdottomalta: ”Meillä ei ole töitä kotimaassamme, miten me saisimme täällä töitä?”, eräs nainen kysyi. Ihmisten rahantarve on usein akuuttia, eikä kuukauden päästä maksettavaa palkkaa voi jäädä odottelemaan. Useimpien Suomessa tapaamieni romanien perheet tarvitsevat viikoittaisia rahalähetyksiä selvitäkseen arjen menoista: ”Perheeni soittelee koko ajan ja pyytää lähettämään rahaa. Vaimo muistuttaa minua siitä, että hänen täytyy maksaa velaksi ostamansa polttopuut. Lapset pyytävät karkkia ja keksejä. Sairas ja iäkäs äitini pyytää rahaa lääkkeisiin.”

Suomeen muuttamisella on hinta, jota ei voi mitata rahassa. Perhe ja koti jäävät taakse; miehet ja vaimot, vanhemmat ja lapset, siskot ja veljet elävät elämänsä erossa. Useimmissa tapauksissa pienet lapset jäävät kotiin isovanhempien tai muiden sukulaisten huolehdittaviksi. Yksi nuori romani kertoi Helsingissä, miten hänen anoppinsa pitää Romaniassa huolta peräti kymmenestä lapsenlapsesta. ”Mieheni veljet ovat myös ulkomailla, toiset Suomessa, toiset Espanjassa. Kaikki lapset sen sijaan ovat Romaniassa isovanhempien kanssa. Anoppini on väsynyt ja niin ovat lapsetkin. Hän soittelee ja pyytää meitä takaisin, ja niin pyytävät lapsetkin. Sydämeni särkyy sitä kuunnellessa, mutta mitä voin tehdä?”

EU-integraation lupaama vapaa liikkuvuus on tarjonnut Itä-Euroopan romaneille mahdollisuuden muuttaa länteen ja etsiä parempaa elämää. Monet lähteneistä ovatkin onnistuneet auttamaan kotiin jääneitä perheitään lähettämällä rahaa, ja kotiin jääneiden tilanne on ainakin lyhyellä aikavälillä parantunut. Muuttoliike on myös tehnyt näkyväksi romanien köyhyyden, jonka itäiset kommunistihallinnot onnistuivat peittämään pitkän aikaa. Tästä huolimatta Romanian ja muiden Itä-Euroopan maiden romanit ovat yhä kaikkein köyhimmässä ja marginalisoidummassa asemassa sekä kotimaissaan että niissä maissa, joihin he muuttavat.

Suurin osa romaneista on yhä toisen luokan kansalaisia Euroopassa. Yhdenvertaisuus näyttää olevan kaukainen tavoite ja muuttoliike jatkuu.

Helsingin Diakonissalaitos työskentelee kaikkein heikoimpien ihmisoikeuksien hyväksi
Helsingin Diakonissalaitos aloitti työn Romanian romanien ja muiden maahan väliaikaisesti muuttaneiden keskuudessa vuonna 2008. Yhdessä Helsingin kaupungin kanssa kehitetty Rom po Drom -projekti kartoitti väliaikaisten maahantulijoiden tilannetta Helsingin alueella ja tarjosi akuuttia humanitääristä apua.

Vuonna 2010 työtä jatkettiin avaamalla päiväkeskus Hirundo, jonka tarkoituksena on auttaa maahan väliaikaisesti tulleita. Kulttuurisiltojen rakennus, syrjäytymisen ehkäisy, suvaitsevaisuus ja ihmisarvon kunnioitus ovat arvopohja, jolle työ on rakennettu.