Romani töissä tai koulussa

Miksi työtä tekevistä romaneista EI puhuta?

Miksi romani opiskelijoista ja valmistuneista EI puhuta?

Miksi "pahat" jutut saavat "julkisuutta" ??

Kyllä romanit opiskelee ja ovat töissä!

Miranda Vuolasranta on eräs tunnetuimmista Suomen romaneista. Hän on SDP:n poliittinen vaikuttaja ja erityisasiantuntija, joka on toiminut esimerkiksi Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä, Euroopan romanifoorumin varapuheenjohtajana ja Suomen Romani­foorumin puheenjohtajana. Hän on niin ikään työskennellyt Euroopan neuvostossa sen historian ensimmäisenä romanina.[1]

Vuolasranta on luonut uran romanin kielen opettajana. Hän on alun perin kotoisin Suolahdesta, mutta muuttanut Espooseen. Hän on naimisissa, ja hänellä on kolme aikuista lasta.

Vuolasranta on ollut kansanedustajaehdokkaana pääsemättä kuitenkaan eduskuntaan

 

http://yle.fi/uutiset/romanit_kouluttautuvat_tyon_toivossa/6853405

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Miranda_Vuolasranta

http://m.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/nuoren-romaninaisen-koskettava-tarina-ihmisyys-katoaa-etnisyyden-taakse/4962882

http://www.operaatioruokakassi.com/uutiset.html?a100=96

http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/34134-vuoden-oppi-sopimusopiskelija-on-lohjalainen-frans-roth

http://blogi.keuda.fi/nadja-ja-maruzella-hagert-valmistuivat-kokeiksi/

http://yle.fi/uutiset/romaneja_kannustetaan_hakeutumaan_yliopistoihin_ja_politiikkaan_-_romaninimi_hankaloittaa_edelleen_tyon_saantia/7066464

http://yle.fi/uutiset/romanikulttuuriohjaaja_toivon_etta_romaneja_olisi_viela_kansanedustajinakin/7912032?ref=leiki-uu

Sarita Friman-Korpela on romani

Sarita Friman-Korpela on suomalainen tutkija, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriössäneuvottelevana virkamiehenä.

Friman-Korpela kirjoitti ylioppilaaksi Porin suomalaisen yhteislyseon lukiosta vuonna 1995 ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2001. Pääaineena hänellä oli valtio-oppi. Friman-Korpela väitteli Jyväskylän yliopistossa 15. joulukuuta 2014 aiheestaRomanipolitiikasta romanien politiikkaan. Hän tutki väitöksessään Suomen romanien poliittisen ajattelun ja identiteetin kehitystä.[1][2]

Friman-Korpela sanoo väitöskirjastaan: "Tutkimukseni ydin oli, että miten sellainen pieni ryhmä, jolla ei ole riittävästi numeroita takana vaikuttaakseen vaaleilla tai taloudellisia painostuskeinoja tai etujärjestötoimintaa, pystyy vaikuttamaan omiin asioihinsa niinkin hyvin kuin Suomessa on tehty, että miten se on onnistunut." Yleisradion toimittajan Arvo Vuorelan mukaan Friman-Korpelan väitöskirja tekee suomalaisen tutkimuksen ja tasa-arvon historiaa.[1]

Friman-Korpela on Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri.[3]Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon hän sai vuonna 2013.[4]

http://m.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3342168/romanien-aani-ei-kuulu-politiikassa

http://kotiliesi.fi/puheenaiheet/jutut/romani-janita-minua-haukutaan-sossupummiksi

http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/romanit-yha-syrjittyja-tyoelamassa/1846552

http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=7475

http://www.porttivapauteen.fi/kohtaamisia/2531/suo_kuokka_ja_terno

http://www.jklkl.fi/ajankohtaista/84-romanityoryhma-luovutti-kunniakirjan-jyvaskylan-katulahetykselle

http://www.maailmankuvalehti.fi/2013/11/pitkat/romanien-oma-eliittilukio

Veijo (oik. Veija[1]Oskari Baltzar (s. 9. kesäkuuta 1942 Kuopio)[2] on suomalainenkirjailija, joka on julkaissut kahdeksanromaania. Niiden lisäksi hän on kirjoittanutnäytelmiärunoja, elokuvakäsikirjoituksia,librettoja ja näyttämörunoelmia. Baltzar tekee myös aktiivisesti kuvataidetta.

Baltzar tunnetaan aktiivisena taiteen alan koulutuksen kehittäjänä. Presidentti myönsi hänelle vuonna 2011 kulttuurineuvoksen arvonimen.[3]

Veijo Baltzarin poika on näyttelijä Kasimir Baltzar.[4]

 

Kiba Lumberg (oik. Kirsti Leila Annikki Lumberg, s. 29. toukokuuta1956 Lappeenranta) on suomalainentaidemaalarikuvataiteilija,performanssitaiteilija ja videotaiteilija.

Etniseltä taustaltaan Lumberg on romani

Lumberg on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa mustalaisväestön taidekäsityön pienyrittäjäkurssilla 1983–1984 ja sen jatkokurssilla 1984–1985. Hän on ollut Taideteollisen korkeakoulun ylimääräinen opiskelija vuosina 1985–1987. Hän on opiskellut ulkomailla opistoissa Sutorits (ent. Jugoslavia), Taideteollinen korkeakoulu 1986 (Skopje) ja Taideakatemia, Firenze, Italia 1988. Hän opiskeli laulua vuosina 1979–1981Helsingin konservatoriossa.

Lumbergin ensimmäinen näyttely oli 1993 Suomen Taiteilijain 98. vuosinäyttely, Karkkila. Sen jälkeen hän on pitänyt näyttelyjä vuosittain. Hänen teoksiaan on julkisissa kokoelmissa.

Lumberg oli vuoden 2007 eduskuntavaaleissaVasemmistoliiton ehdokkaana ja sai 273 ääntä.[1] Eurovaaleissa vuonna 2009 hän sai 975 ääntä.[2]

 

-Leif Keiski (Ruotsin mestari nyrkkeilyssä)

-Olavi Virta (tunnettu artisti)

-Markus Allan (tunnettu artisti)

-Anneli Sari (tunnettu artisti)

-Remu Aaltonen (tunnettu artisti)

Tango kuninkaallisia useampikin...

Asianajaja Heikki Lampela

JA paljon muita on vain niin helppoa puhua kaikesta huonosta mutta kaikki hyvä jätetään kertomatta.....

Mikä auttaisi romaneja?

 

Suomessa on 10 000 romania. Heidän tiensä yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ei ole helppo.

Henry Hedman soitti nuorena merkonomina työpaikkailmoituksen johdosta autoliikkeeseen. Hän sai kutsun haastatteluun, mutta paikan päällä hän huomasi henkilökunnan ilmeistä, etteivät he odottaneet romania.

– Se oli silloin se, ja asiat ovat osaltani nyt hyvin. Olen Riihimäen kaupungin kunnanvaltuutettu ja minut valittiin vuoden riihimäkeläiseksi vuonna 2001. Paljon työtä tämä kaikki on kylläkin vaatinut, Hedman toteaa.

Hedman on koulutukseltaan paitsi merkonomi myös Master of Religious Education, teologian kandidaatti ja opettaja. Hänet siunattiin Riihimäen Helluntaiseurakunnan pastorin tehtävään maaliskuussa, minkä lisäksi hän toimii romanin kielen tutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.

Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Romano Mission toiminnanjohtajana, raamatunkääntäjänä Suomen Pipliaseurassa sekä laatinut Opetushallitukselle 250 sivuisen romanin kielen opettajien oppaan. Hän on myös toiminut romanikielen ja -kulttuurin opettajana, muusikkoevankelistana, nuorisotyöntekijänä ja luennoinut eri puolilla Eurooppaa romanipolitiikasta.

Listaa voisi jatkaa luottamustoimilla.

– Olen ollut aina kaulusta myöten töissä ja mukana kansallisissa ja kansainvälisissä luottamustoimissa. Nyt kun olen pastori, olen luopunut monista luottamustehtävistä, Hedman kertoo.

Nykyisin hän vaikuttaa Euroopan neuvoston yhteydessä toimivassa yhteiseurooppalaisessa romaniasiantuntijoiden ryhmässä, MGS-romissa, sekä Kirkko ja Romanit -työryhmässä kotimaassa.

Rasismia lintukodossa?!

Teoksessa Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2004 etninen (kansallisuuteen, heimoon tai syntyperään perustuva) syrjintä luokitellaan menettelyksi, jonka seurauksena yksilö asetetaan etnisen taustansa vuoksi huonompaan asemaan kuin muut.

Rasismin teos määrittelee ihmisen tai ihmisryhmän arvottamiseksi esimerkiksi ihonväin, kansalaisuuden, etnisen alkuperän, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella.

Ei kai tätä Suomessa tapahdu, ainakaan yleisesti? Teoksen mukaan muun muassa moni venäläinen, somali tai romani on eri mieltä. Missä siis kulkee rasismin raja, mikä loukkaa?

– Syrjivä tai eriarvoinen suhtautuminen on aina loukkaavaa. Erityisesti se loukkaa, kun sinuun suhtaudutaan ennakkoluuloisesti julkisissa palveluissa. Perinteisen romaniasun vuoksi monet naiset ovat kokeneet tämän. Sekin on loukkaavaa, kun vierailet jossain liikkeessä ja saat automaattisesti vartijat perääsi, Hedman kertoo.

Romaniasiain neuvottelukunta on eräänlainen romanien etujärjestö suomalaisessa yhteiskunnassa: se seuraa romaniväestön mahdollisuuksia ja koettaa parantaa sen asemaa. Neuvottelukunnan pääsihteeri Sarita Friman-Korpela sanoo, että syrjintää tapahtuu jopa viranomaistasolla. Kyse voi olla esimerkiksi hyvin nuivasta palvelusta tai työhakemuksen hylkäämisestä syntyperän perusteella.

– Työnhakijalle saatetaan esimerkiksi sanoa, ettei työpaikkaa ole olemassa, vaikka työvoimatoimisto olisi työtä nimenomaan suositellut. Eräässä tällaisessa tapauksessa työnhakija joutui karenssiin, eli häneltä evättiin työttömyystuki, kun työnantaja vielä väitti työvoimatoimistolle, ettei kyseinen henkilö ollut hakenut paikkaa.

– Onneksi karenssi saatiin purettua, kun työvoimatoimiston virkailija todisti, että työnhakija oli todella hakenut työpaikkaa, Friman-Korpela kertoo.

Henry Hedmanin mukaan tämänkaltainen käytös suhteessa romaneihin perustuu usein mutu-tuntumaan: ihmiset kuulevat toisen käden tietoa ja tekevät sen perusteella päätelmiä.

– Se, että yleinen suhtautuminen on automaattisesti negatiivista, synnyttää vihaa ja saattaa ajaa ihmisen huonoille teille.

Näin syntyy romanien oravanpyörä: ympäristön rasistinen suhtautuminen kohottaa romanien syrjäytymisen riskiä, syntyy uusia syrjäytyneitä, joiden toiminnasta mustalaiseksi nimittely ja leimaaminen saavat uutta pontta.

Entä lapset? Kuinka pian romanilapset törmäävät erottelevaan suhtautumiseen?

– Se riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin opettajat tarhoissa ja kouluissa evästävät oppilaita erilaisuuden kohtaamiseen. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse: erilaisuuden kohtaamisen aiheuttamasta pelosta, mikä saattaa johtaa vihaan erilaisuutta kohtaan, Hedman kertoo.

– Muistan kouluvuosiltani, että jotkut haukkuivat mustalaiseksi ja että oli painimatseja. Jos vain sai isommat pojat selätettyä, niin sai olla rauhassa, Henry Hedman naurahtaa.

”Romanikysymys” Suomessa 500 vuotta

Suomessa romaniyhteisön asiat ovat eurooppalaisessa mittakaavassa melko hyvin, vaikka paljon on vielä tekemistä. Yksi romaniyhteisön hyväksi tehdyn työn hedelmistä on juuri Romaniasiain neuvottelukunta, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa.

Romanien 500-vuotiseen historiaan Suomessa mahtuu synkkiäkin aikoja.

– Kirkon historiallinen tapa yhdessä valtiovallan kanssa suhtautua romaneihin on ollut hyvin negatiivinen, Hedman kertoo.

Romaneja on yritetty väkipakolla sopeuttaa ja mukauttaa yhteiskuntaan. Ääritapauksissa romaneihin on kohdistunut vainoa, joka on johtanut jopa karkottamisiin tai hirttäjäisiin.

Suomessa yhteiskunnan ja kirkon asenne romaneja kohtaan alkoi muuttua pikku hiljaa 1800-luvun lopulla. Romanien aseman kohentamiseksi alettiin tehdä töitä. Kirkon piirissä tämä merkitsi kasteopetusta: romanit otettiin ensimmäistä kertaa mukaan kirkkoon.

– Myös erilaiset kristilliset tahot, kuten helluntaiherätys, vapaakirkko ja pelastusarmeija olivat nostamassa romanikysymystä kristilliselle kentälle. Esimerkiksi lähetysjärjestöjen, kuten Romano Mission (ent. Mustalaislähetys ry) 1900-luvun alkupuolella toteuttamat muutokset loivat kurssin romanien aseman kehittymiselle.

Näin romanikysymys nousi esiin ja siihen alettiin hakea ratkaisua: miten yhteiskunnan ulkopuolelle 400 vuodeksi jätetyt saataisiin nyt yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi?

Esimerkiksi Saksassa ”romanikysymys” hoidettiin toisella tapaa ja kehitys päätyi erilaiseen ratkaisuun. Runsaat 60 vuotta sitten natsi-Saksan vainoissa kaasutettiin ja tapettiin ”lääketieteellisissä kokeissa” arviolta 500.000 – 2.000.000 romania.

Nyky-Euroopassa romanien ongelmat ovat samantapaisia kaikkialla. Länsimaissa on paremmat oltavat, mutta Itä-Euroopassa tilanne on huono.

– Esimerkiksi Romaniassa asuu satoja tuhansia romaneja. Romanien sosiaaliset ongelmat ovat niin suuria koko Itä-Euroopassa, että se on käsin kosketeltavaa. He joutuvat elämään omissa yhteisöissään, eristettynä muusta yhteiskunnasta.

– Tämä johtuu siitä, ettei ole riittävää koulutusta, eikä riittäviä sosiaalisia edellytyksiä koulunkäyntiin.

Kirkko romanien asialla

Hedmanin mukaan tie romanien aseman parantamiseksi Suomessa on jakaa informaatiota romanikulttuurista. Kirkon piirissä työhön tartuttiin myös perustamalla Kirkko ja romanit -työryhmä vuonna 1994 sosiaalineuvos Väinö Lindbergin aloitteesta. Työryhmän tehtävänä on osaltaan tukea romanien seurakunnallista elämää.

Kirkon diakonian ja yhteiskuntatyön toimikunnan asettama Kirkko ja romanit -työryhmä kehittää seurakuntien ja romaniväestön yhteistoimintaa ja toimii syrjinnän vähentämiseksi. Työryhmä julkaisi Oulun kirkkopäivillä toukokuun lopussa toisen ja uudistetun oppaan Romanit ja kirkko. Oppaalla pyritään evästämään seurakunnan työntekijöitä romanien kohtaamisessa.

– Lisäksi pyrimme tuomaan esille romanien asemaa kirkkopäivillä ja tiedottamalla seurakuntia. Järjestämme myös romaninkielisiä jumalanpalveluksia luterilaisissa seurakunnissa, sillä aivan kaikkia romaneja ei välttämättä kiinnosta vapaat suunnat, toisin kuin yleensä luullaan, työryhmään kuuluva Hedman kertoo.

Kun kirkko aloitti työn romanien parissa, meni vuoteen 1995 ennen kuin Kirkko ja Romanit – työryhmän pääsihteeri Juhani Veikkola esitti kirkon puolesta yleisin anteeksipyynnön siitä tavasta, jolla kirkko on kohdellut romaneja historiansa aikana.

Tänä päivänä Suomen romaneista kuuluu kaikesta huolimatta 96 prosenttia evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kaikista suomalaisista kirkkoon kuuluu 83,6 prosenttia. Runsaat sata vuotta sitten, kun romaneja alettiin ottaa mukaan seurakuntiin, kukaan olisi tuskin arvannut, että tulevaisuudessa he pysyvät mieluummin kirkon jäseninä kuin suomalaiset keskimäärin.

– Tämä selittyy sillä, että kirkko on pystynyt tarjoamaan romaneille heidän kaipaamiaan palveluita, kuten rippi, kaste, ehtoollinen ja hautaaminen. Myös romaninkielisiä jumalanpalveluksia pidetään. Lisäksi kirkko on diakoniatyön ja papiston kautta lähestynyt romaneja ja ollut vaikuttamassa heidän olojensa parantumiseen, Hedman selittää.

Veljeyttä vapaissa suunnissa

Hedmanin mukaan romanien laajamittaisen kiinnostuksen vapaita suuntia kohtaan voi selittää yhdellä sanalla.

– Se on kokemuksellisuus. Vapaat suunnat identifioituvat kokemuksellisuuteen ja elävään musiikkiin. Voimakas uskoontulokokemus on antanut monelle uutta toivoa elämään ja musiikki on romaneille hyvin tärkeää.

Lisäksi vapaat suunnat ovat ottaneet romanit mukaan suunnittelemaan ja kantamaan vastuuta seurakunnallisissa kysymyksissä. Hedmanin mukaan vapaat suunnat ovat käytännössä pystyneet osoittamaan, että romanit ovat tasa-arvoisia muiden kanssa.

– Esimerkiksi helluntaiherätyksen kesäkonferenssissa on teltta, jossa esitellään romanikulttuuria ja pääteltassa on yksi tilaisuus, joka on kokonaan romanien suunnittelema ja toteuttama, Hedman kertoo.

Helluntaiseurakunnissa romaneja näkee myös kaikennäköisissä tehtävissä ja viroissa: on romanipastoreita ja nuorisotyöntekijöitä. Pohjalla on kuitenkin se, että yksitäiset ihmiset ovat lähestyneet romaneja ja kutsuneet heitä mukaan seurakuntaan.

– Ja koska romanit ovat yhteiskunnassa kokeneet syrjintää, seurakunnissa he ovat saaneet kokea hyväksyntää, tasa-arvoa ja veljeyttä Kristuksessa.

------ 

Lähteet: Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2004. Ihmisoikeusliitto 2005.
Romanit ja kirkko. Kirkkohallitus 2005.

Kirjoja romaneista ja romanikielestä:
Inga Angersaari Inga: Romaniukin satureppu (Romano Missio ry 2001)
Veijo Baltzar: phuro, romaani (Tammi 2000) 

Henry Hedman: Romanikielen kielioppiopas, Sar me sikjavaa romanes (Opetushallitus 1996) 

Viljo Koivisto: Mustalaiset (RV-Kirjat 1984) 

Leena Laulajainen – Malla Pirttilahti: Drom – romanien tie (Opetushallitus 2000) 

Miranda Vuolasranta: Romani tsimbako drom, Romanikielen oppikirja (Opetushallitus, 2003)

Lisätietoa netissä: 

www.ja04.stop-discrimination.info/index.php?id=694

http://www.romanomissio.fi/neuvotte.htm

Miranda Vuolasranta

Miranda Vuolasranta oppi jo lapsena taistelemaan romanien oikeuksien puolesta

http://areena.yle.fi/1-3031552Jaa ohjelma

Miranda Vuolasranta tietää miten vaikeata on päästä eteenpäin elämässä romanina ja naisena.  Ohjelmassa Kuusi kuvaa Miranda kertoo tarinansa, kuinka pieni ja kiusattu romanityttö raivasi tiensä suomalaisen yhteiskunnan ja EU:n hupulle.

Miranda Vuolasrannan isoisä, talvi- ja jatkosodan veteraani Aleksander Bollström oli Karjalan romaneita, jonka koti jäi rajan taakse Ruskealaan.  Evakuoitu perhe asettui Keski-Suomeen Suolahden pitäjään.

Miranda kuuluu ensimmäiseen romanisukupolveen, jolla oli mahdollisuus päästä kouluun. Harvat romanit ymmärsivät 1950-luvulla koulutuksen merkityksen ja suuri osa romaneista kiersi vailla pysyvää asuntoa.  Mirandan vanhemmat Helli ja Pekka Bollström olivat vahvasti sitä mieltä, että vaikka he itse olivat jääneet luku- ja kirjoitustaidottomiksi, lasten oli opiskeltava selviytyäkseen paremmin yhteiskunnassa.

Kansa- ja keskikoulun jälkeen Miranda muutti Ruotsiin äidin sukulaisten luo, koska hänelle sanottiin, ettei romani saa Suomessa työtä, jollei luovu kulttuuristaan. Ruotsissa Miranda pääsi opiskelemaan ja toimi romanikielen ja -historian opettajana. Vuonna 1984 hän palasi perheineen Suomeen ja aloitti romanikielen opettamisen Mustalaislähetyksen lastenkodissa. Pian hänet nimitettiin Romaniasiain neuvottelukuntaan ja suunnittelemaan Romaniväestön koulutusyksikköä, joka nykyisin toimii opetushallituksessa. Miranda toimi myös asiantuntijana lukuisissa romanien aseman parantamiseen tähtäävissä lakihankkeissa sekä Euroopan neuvoston sopimuksissa.

Vuonna 1998 Miranda Vuolasrannasta tuli ensimmäinen romani Valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä. Vuodesta 2002 alkaen hänen kansainväliset tehtävänsä laajenivat Strasbourgiin valmistelemaan presidentti Tarja Halosen aloitteen läpimenoa Euroopan parlamentissa. Kysymys oli Euroopan romanifoorumista, joka toteutui vuonna 2006. Mirandasta tuli myös suomalaisten romanijärjestöjen kattojärjestön Fintiko Romano Forumin puheenjohtaja.

Monipolvinen ura Suomessa ulkoministeriössä ja Euroopan neuvostossa johti toukokuussa 2013 siihen, että Miranda Vuolasranta siirtyi EU:n komission oikeudellisen osaston syrjimättömyysasioiden yksikköön Suomen asiantuntijavirkamieheksi. Hän on työnsä ohella kääntänyt Ylessä vuodesta 1995 alkaen lähetetyn Romano mirits -ohjelman uutisia romanikielelle vuoroin Tuula Åkerlundin kanssa. Miranda on ensimmäinen romaninainen korkean tason julkisissa viroissa. Hänet tunnetaan rohkeasti mielipiteensä romanien asioiden kehittämisestä esiin tuovana ihmisenä Suomessa ja Euroopassa.

Tuovi Putkonen

Lähetykset

KUVAGALLERIA

Saga Schwartz Suurenna kuvaSoittaja-Santeri, Aleksander Bollström (1914-1994) Suurenna kuvaSuolahden markkinoilla Suurenna kuvaEuroopan komission oikeudellisen
 osastossa toimivan yhdenvertaisuusosaston romaniasioiden koordinaatioyksikkö. Suurenna kuvaMiranda ja Urpo Vuolasranta itsenäisyyspäivän vastaanotolla
 presidentinlinnassa vuonna 2010. 

Areenalla

Tanja 

http://areena.yle.fi/1-2680467?autoplay=true

(Ruotsi, 2013) Suomalaissukuinen Tanja Hagert asuu Luleåssa ja ponnistelee romanien paremman tulevaisuuden puolesta. Hän kertoo kouluissa romanien tavoista ja kulttuurista sekä toimii vaikuttajana ja sillanrakentajana.

OHJELMAN TIEDOT

Tuotantoyhtiö Driva Produktion Ruotsi

Tekstitys (ruotsi)suomi

Katsottavissa vain Suomessa

LÄHETYKSET

  • su 1.11.2015 20.00 Yle Fem