Koin Toronton siunauksen

Katja Pohjanmaalta kertoo:

Koin Toronton siunauksen

Elin ihan tavallista elämää 1990-luvun alkupuolelle asti. Työni on palveluammatti, minulla on mies ja 12-vuotias poika. Kuitenkin minua usein vaivasi tyhjyyden tunne. En tiennyt, miksi elän.

Lapsena olin käynyt pyhäkoulua ja tyttökerhoa. Pyhäkoulusta jäivät erityisesti mieleeni valkoinen pöytäliina ja kynttilä - juhlan tuntu. Sanan opetus ei kuitenkaan pystynyt estämään maailmaa viemästä minua mukanaan, kun tulin murrosikään.

Avioliitossa ilmaantui ristiriitoja; ongelmat kasaantuivat. Tutustuin uskovaan rouvaan, joka houkutteli minut hengelliseen kokoukseen. Lähtiessäni ajattelin, että käyn siellä nauramassa uskovaisten tyhmyydelle. Mutta Herra aloittikin työnsä minussa. Sain käsiini kirjan, jota lukiessani sydämeeni syntyi synnintunto. Rukoilin Herraa, voiko hän minuakin syntistä vielä armahtaa.

Seuraavassa kokouksessa koin syntien anteeksisaamisen, ja Herra myös poisti kivun, joka oli synnytyksen jälkeen ilmestynyt lonkkiini. Sain uusia ystäviä ja liityin baptistiseurakuntaan, jonka jäsen olen vieläkin.

En kuitenkaan juurtunut Jumalan sanaan. Juoksin kokouksesta kokoukseen hakemassa kokemuksia ja Pyhän Hengen voimaa. Kokemukset sain aina toisten pannessa kätensä päälleni. Sitä ei pitäisi ikinä sallia, jos ei tiedä, mistä hengestä siunaaja saa voimansa.

Menin huhtikuussa 1995 Jyväskylään suureen nauruherätyksen kokoukseen, jossa Marc Dupont oli mukana. En kuitenkaan tärissyt siellä kuten monet muut, mutta rukoilin, että saisin tuon kokemuksen. Tunsin kyllä sisälläni outoa värinää, mutta ulospäin ei noita merkkejä näkynyt.

Olin todella pettynyt. Ajattelin tietysti, että minussa se vika on, jos muut saavat valtavia kokemuksia, minä en. Oulussa menin taas samantapaiseen kokoukseen. Ehtoolliskokouksen aikana murruin täydellisesti. Minulle tapahtui se, mitä niissä piireissä kutsutaan sisäiseksi paranemiseksi. Oli kuin silmieni edessä olisi kulkenut filminauha varhaisesta lapsuudesta asti. Se henki, joka siellä oli, tiesi minun lapsuuteni tarkasti alusta loppuun asti.

Itkin hirvittävästi puolitoista tuntia. Lopulta olin kuin vereslihalla, aivan kipeä sisältä fyysisestikin. Olin myös suuren tyhjyydentunteen vallassa.

Kokous jatkui, ja yhtäkkiä jotkut ihmiset tulivat minua siunaamaan. Silloin puhkesin nauramaan ja nauroin yhtä kauan kuin olin itkenytkin: puolitoista tuntia. Oulun kokoukseen sisältyy myös muuan tosi pelottava kokemus. Kaksi naista rukoili puolestani, ja näin he profetoivat: "Sinua vainoavat jotkut vanhat vainajahenget teidän suvustanne." Tuollaisesta "profetiasta" voisi joku jo saada hermoromahduksen! Tätäkö kutsutaan voiteluksi?

Myöhemmin kokemukseni jatkui vielä voimakkaampana pienissä rukousryhmissä. Kädet vispasivat ilmaa, ja nauroin hillittömästi. En hallinnut ollenkaan itseäni. Tämä kokemus oli kuin huumetta - siitä tuli riippuvaiseksi, sitä täytyi saada lisää.

Tämän jälkeen tunsin tehtäväkseni rukoilla toisten ihmisten puolesta. Kun aloin sitä tehdä, huomasin tietäväni heistä asioita, joita kukaan ei ollut minulle kertonut. Erityisesti minulle ilmoitettiin, mitkä asiat heidän elämässään olivat siunauksen esteenä.

Kiitimme aina Pyhää Henkeä hänen teoistaan. Jeesuksesta emme välittäneet, eikä ristin työ elänyt meille. Yhtään kertaa en noissa kokouksissa kuullut oikeaa parannussaarnaa tai ristin saarnaa. Kiivastuin kovasti, jos joku arvosteli näitä ilmiöitä.

Vähitellen tämän "siunauksen" hedelmät alkoivat kuitenkin näkyä omassa elämässäni ja perheessäni. Rupesin näkemään kauheita painajaisia, pelottavia ja inhottavia unia. Perhe-elämä kärsi. Vähältä piti, ettei tullut avioeroa. En ollut koskaan kotona, eikä mies tietenkään katsellut sitä hyvällä. Laiminlöin lastani, joka olisi tarvinnut minua. Mutta kokouksissa sain "rakkautta" osakseni senkin edestä. Siellä halattiin ja taputeltiin toinen toisiamme, kaikki oli pelkkää "suurta rakkautta". Muusta ei puhuttukaan.

Tätä jatkui aina kesään asti. Koko ajan minulla oli ollut ystävä, Sirpa, joka rukoili puolestani, että selviäisin siitä eksytyksestä. Hän ei voinut sanoa minulle mitään, koska raivostuin kritiikistä. Hän kuitenkin rukoili, että Jumala avaisi silmäni ja juurruttaisi minut Sanaan.

Sitten kaaduin ja loukkasin jalkani. Haava ei parantunut vaan tulehtui. Silloin totesin, että Herra itse oli minut pysäyttänyt. Aloimme kokoontua kolmestaan: Sirpa, minä ja eräs Airi, joka oli yhtä lailla Toronton lumoissa kuin minäkin. Lauloimme virsiä ja hengellisiä lauluja. Luimme Raamattua, Sirpa kun on niin vahva Sanassa.

Vähitellen Pyhä Henki alkoi avata silmiämme. Ensimmäinen asia, joka meidät todella pani ajattelemaan, oli muutamien sisarten ja veljien käytös. Näimme, että jotain oli todella pahasti pielessä. Vääränlaista käytöstä kuudennen käskyn alueella esiintyi erilaisissa rukouspiireissä (ei siis varsinaisissa seurakunnan kokouksissa).

Kiitos Jumalalle, että silmäni avattiin! Nyt ajattelen, että Toronton ilmiöiden takana on se, mitä Hoosea sanoo "haureuden hengeksi". Ei tarvitse kuin katsella ympärilleen - todisteita tässä liikkeessä vaikuttavasta hengestä on vaikka minkä verran: aviorikoksia, psyykkisiin sairauksiin sairastumista, alkoholismia, uskovien luopumusta.

Raamattua tutkiessamme me kolme olimme avoimia toisillemme. Nyt sain huomata, että Sana avautui minulle. Sain kokea rauhaa, jota kaikki nuo "siunaukset" eivät koskaan olleet voineet minulle antaa. Sanouduin irti kaikista noista kokemuksista. Rukoilin myös yhä uudestaan, että Jeesus puhdistaisi minut verellään.

Jeesus antoi minulle sen sisäisen rauhan, jonka hän sanassaan on luvannut: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna niinkuin maailma antaa. Älköön sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö" (Joh. 14:27). Nyt saan huomata, kuinka Herra auttaa sanansa ja Henkensä kautta arjen vaikeuksien keskellä - työssä ja kotona. Isä on luvannut pitää minusta huolen; hän ei minua hylkää eikä jätä. Tätä olen saanut kokea lopetettuani kokemusten metsästämisen.

Nyt haluan tuntea lihaksi tulleen Jeesuksen Kristuksen. Hänen luokseen ei ole mitään oikotietä - vain ristin tie, joka on usein kärsimysten tie. Siitähän näissä karismaattisissa*) piireissä aina yritetään päästä eroon. Tahtoisin, että sydämessäni saisi asua terve Jumalan pelko.

Jos sinulla on tuttavapiirissäsi joku ihminen, joka on sotkeutunut hurmahenkisiin piireihin, niin ei hyödytä hyökätä hänen kimppuunsa. Parempi on rukoilla, että Jeesus itse avaisi nuo umpeen menneet korvat ja silmät. Sitäkin voi rukoilla, että Jeesus veisi eksyneet totuuden tuntemiseen ja juurruttaisi heidät syvälle Jumalan sanaan.

Johanneksen evankeliumin 16. luku on merkinnyt minulle paljon - sen tahdon antaa mietittäväksi niille, jotka tämän minun "elämänkertani" ovat lukeneet.

Tarinan on kertonut Katja Pohjanmaalta. Miehensä tähden hän ei tahdo julkaista sukunimeään. Kertomuksen merkitsi muistiin Mailis Janatuinen.

Artikkeli Herää Valvomaan (nyk. Elämään) -lehden numerossa 1/1997.

Yllätysvieraana väärä profeetta


31.8.2012 

Samuli Siikavirta on savolainen teologian väitöskirjaopiskelija Cambridgen yliopistossa. Hän tutkii Paavalin teologian ja etiikan suhdetta Roomalaiskirjeessä.
Tänään Suomeen saapuu Todd Bentley, kiistelty kanadalainen väkivaltaparantaja. Kyllä, oikein luettu. Vuonna 2008 Floridassa alkaneen Lakelandin-herätyksen isä Bentley väittää nimittäin parantaneensa ihmisiä muun muassa potkaisemalla naispuolista vanhusta kasvoihin, tukehduttamalla, hakkaamalla ramman naisen jalkoja maahan "kuin pesäpallomailaa", lyömällä miestä niin että tältä irtosi hammas ja hyppäämällä maahan tönäistyjen ihmisten päälle. Kaiken tämän Bentley väittää tapahtuneen Pyhän Hengen (tai Bentleylle puhuvan Emma-enkelin?) suorasta käskystä. Usein Bentleyn väkivaltaparantamistekniikkaan kuuluu myös huuto: "Bam!" Se on suomeksi yhtä kuin "pam". Tällaista on siis meno, kun "uskon lahja" tai "voitelu" pamahtaa ihmisten ylle.

Bentley joutui jättämään väliaikaisesti asemansa Fresh Fire Ministries -järjestössään, koska hänellä oli avioliiton ulkopuolinen suhde. Pian tämän tultua ilmi vuonna 2008 evankelista jätti lopullisesti myös vaimonsa ja kolme lastaan, vaikka avionsa rikottuaan ja uudelleen avioiduttuaan hän saikin palata johtamaan liikettään. Youtubesta on nähtävissä video, jolla Bentley pyytää TV:ssä anteeksi aviorikostaan uuden vaimonsa kanssa. Repliikkeihin kuuluu muun muassa: "Emme pyri tuomaan teoillemme oikeutusta...Näin me teimme, ja se on väärin." Jotenkin synnin seurauksista itkeminen käsi kädessä uuden vaimon kanssa ei vaikuta kovin uskottavalta.

Muihin Lakelandin-herätyksen ylilyönteihin on kuulunut muun muassa palvonnanjohtaja-tanssija Heather Clarkin "sodankäyntitanssi", jossa hän oli ampuvinaan yleisön ihmisiä kättensä muodostamalla käsiaseella (videolla kohdassa 3:33). Clark oli Bentleyn mukana Norjassa, joka oli hänen etappinsa ennen Suomea.

Myös Suomessa TV7 on lähettänyt kansainvälisen GodTV:n ohjelmia, joiden kautta Bentleyn Lakelandin-herätysinnostus on levinnyt ympäri maailman. Itsekin seksuaalisia rajoja rikkonut Nokia Mission entinen johtohahmo Markku Koivisto haki myös aikoinaan "voitelun" Todd Bentleyltä ja ihannoi Lakelandin-herätystä. Bentley taas on Koiviston tavoin ihannoinut luksushotelleihin yksityiskoneella lentelevän upporikkaan (myös TV7:sta tutun) menestysteologi Benny Hinnin opetuksia. Hinn tykää kaataa ihmisiä huutamalla "Tulta päällenne!" Hänkin on eronnut vaimostaan, yhteensattumaa tai ei.

Tässä blogissa ei ole mahdollista tehdä syväanalyysia Todd Bentleyn teologiasta. Riittäköön se, mitä hän on sanonut amerikkalaislehden haastattelussa: "Ihmeet ja merkit ovat todisteita... Ne ovat Valtakunnan merkkejä, ja jos meillä ei ole merkkejä, meillä on pelkästään kamalasti teologiaa." Tällainen teologian ja opin sysäiseminen syrjään yliluonnollisten armolahjojen ja valtavien henkisten kokemusten tieltä on ominaista vääränlaiselle karismaattisuudelle. Usko ilman Raamatusta nousevaa tunnustusta on pelkkää tunteellista tuuliajoa. Hälytyskellojen pitäisi soida, kun kokouksissa aletaan juosta suurten nimien ja tunteiden eikä niinkään Jumalan puhtaasti julistetun sanan perässä. Suurin ihme on se, että Jumala synnyttää ja ylläpitää pelastavaa uskoa sanansa ja Kristuksen asettamien armonvälineiden kautta. Tämän pitää aina olla pääasia - muuten ei ole enää kyse kristinuskosta.

Todd Bentleyn toiminta on vaarallista sielulle ja ruumiille. Tämän on todennut myös Britannian sisäministeriö. Bentleyn oli Norjan ja Suomen sijaan määrä tulla kiertueelle Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, mutta sisäministeri Theresa Maylle lähetetyn kansalaisvetoomuksen ansiosta hänen viisuminsa evättiin. Ehkä muodollisena syynä oli Bentleyn huume- ja seksuaalirikosrekisteri nuoruudessa ennen kääntymystään, ehkä väkivaltainen käytös parantamiskokouksissa. Sisäministeriöstä kommentoitiin vain, ettei hallitus pyytele anteeksi kieltäessään maahanpääsyn ihmisiltä, "jos uskomme, etteivät he vaikuta yhteiseksi hyväksi". "Tänne tuleminen on etuoikeus, jonka kieltäydymme antamasta niille, jotka saattaisivat väheksyä yhteiskuntaamme", lausunnossa todettiin. Asiasta uutisoi mm. BBC ja The Guardian.

Schengen-alueelle Bentley on kuitenkin päästetty, joten tänä viikonloppuna hän opettaa ihmeistä ja merkeistä yllätysvieraana Lahden Ilmestysmaja-seurakunnassa. "Osallistumismaksu 20€/henkilö (vain käteisellä)", seurakunnan nettisivuilla lukee.

Jos joku lukija suunnittelee TV:stä tutun gurun jalkojen juureen kaatumista, suosittelen sydämeni pohjasta, ettei niin tekisi. Bentley on väärä profeetta, "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala" (1. Kor. 14:33a). Paavalin ajan seurakunnissa tapahtui kaikenlaista yliluonnollista, mutta silti hänen ohjeensa oli: "Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta. Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä." (1. Kor. 14:39-40) Lyöminen, potkiminen tai lavalla showmaisesti hilluminen ei ole säädyllistä ja järjestyksenmukaista, muusta harhaopista puhumattakaan. Myös Jeesuksen sana on edellä mainitun valossa harvinaisen selkeä: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät." (Matt. 7:15-16a)

Niille, jotka tahtovat kohdata Vapahtajan ja Suuren Parantajan Raamatun opettamalla yliluonnollisella tavalla, ruumiillisesti ja käsin kosketeltavasti mutta samalla kovin prameilemattomasti ja nöyrästi, suosittelen Bentleyn sessioiden sijaan käymistä sunnuntaina Herran pyhällä ehtoollisella.

 

Lisäys 31.8.2012 klo 14:10: Tekstiin sisältyvät linkit esiin nostettuina:

Bentley kertoo väkivaltaisista parannustekniikoistaan

Bentleyn enkeliopetusta

Bentley TV:ssä uuden vaimonsa kanssa

Heather Clarkin sodankäyntitanssi

Benny Hinnin toimintaa

USA Today -lehden juttu Bentleystä

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n uutinen

Brittilehti The Guardianin uutinen

 

Todd Bentleyn sanoma hämmentää jälleen – Suomessakin pian
By esahyvonen / 31.8.2012 / Käytännön hengellisyys, Teologia
Floridan Lakelandista vuonna 2008 levisi maailmalle GodTv:n ja Internetin välityksellä “Healing Outpouring Revival” niin kuin Todd Bentley kutsui surullisen kuuluisaksi kasvanutta liikehdintää. Väitettyjen ihmeiden arvioiminen etäältä on ilmiöiden subjektiivisen luonteen vuoksi vaikeaa ja tässä kirjoituksessa en pyri väittämään, että Lakelandissa ei saattanut tapahtua ihmeitä. Syy miksi tartun Bentleyn sanomaan uudestaan on se, että hän saapuu ensi viikolla Suomeen ja oikeastaan tämä blogikirjoitus on uusinta Eksegeettisellä Safarilla kirjoittamastani Todd Bentleyn sanoman arvioinnista. Kirjoittamani jälkeen vuonna 2008 Todd Bentleyn avioliitto ajautui kriisiin, seurasi ero ja nyt hän valloittaa maailmaa uudelleen.

Todd Bentleytä ja hänen yleisöään ollaan usein kritisoitu enkelten palvonnasta.
Opettaako Bentley enkelten palvontaa?

Luettuani useita TB:n “opetuksia” ja katsottuani hänen videoitansa törmään alituisesti nimiin Bob Jones, Emma, “Winds of Changes”, “Angel of Financies” ja monia muita “yliluonnollisiin olentoihin” liittyviä nimityksiä.

Tässä poimintojani siitä, mikä minua Bentleyssä hämmentää:

TB väittää, että Heprealaiskirjeen kirjoitti Paavali yhdessä patriarkka Aabrahamin kanssa. Tämän tiedon hän väitti saaneensa ilmestyksen välityksellä. (Lähde: “Face to Face Encounter, Todd Bentley, part 2/3). On mielenkiitoista, että Paavali olisi ottanut yhteyden kuolleeseen, jonka hänen uskonsa kielsi.
TB tulkitsee lausekkeen “kirkkautesi aarteet” (Fil. 4:19) seuraavan rukouksen avulla: “Astun esirukoukseen ja tulen enkeleiden työtovereiksi kysyen Isältä enkeleitä, jota ovat asetettu kerämään minulle rahaa: ‘Isä, anna minulle juuri nyt taivaallisia enkeleitä, jotka on asettu kerämään minulle rahaa ja vaurautta. Ja anna noiden enkeleiden vapautua minun puolestani. Anna heidän mennä maan neljälle nurkalle ja kerätä minulle rahaa. Anna heidän, minun työtovereideni, kerätä ne.” ( “I go into intercession and become a partner with the angels by petitioning the Father for the angels that are assigned to getting me money: “Father, give me the angels in heaven right now that are assigned to get me money and wealth. And let those angels be released on my behalf. Let them go into the four corners of the earth and gather me money. Let them gather my partners.” (Lähde: “Angelic Hosts, Todd Bentley, part 3/3).
TB väittää Emma nimisen enkelin ilmestyneen ja lisänneen aktiivisuuttaan parantamisien puolesta Lakelandissa.
Arvioni

Uudessa testamentissa Jeesuksen sovintotyön tähden ihmisillä on mahdollisuus kokea Jumalan läsnäolo suoraan ilman välittäjäolentoja (vrt. 2. Kor 3). Miksi tyytyä Bentleyn tavoin huonompaan vaihtoehtoon eli enkeleihin, kun Pyhän Hengen läsnäolo on itse Jumalan läsnäoloa? Armolahjatkin (Hengen lahjat) on kuvattu Jumalan suoraksi toimminnaksi seurakunnan rakennukseksi ilman enkeleiden tai muiden välittäjäolentojen väliintuloa.

TB painottaa enkelioppia niin radikaalisti, etten muista kenenkään tehneen näin tunnetussa kirkkohistoriassa (paitsi ehkä Kolossan seurakuntaa vaivannut enkeleiden palvonta, jonka luonteesta Uuden testamentin tutkijat eivät osaa paljon sanoa (Kol 2:18). Lisäksi TB:n opetuksille enkeliläsnäolosta on mahdotonta löytää tukea Raamatusta.

Viimeiseksi Bentleyn väite lisäilmestyksestä kuten Heprealaiskirjeen kohdalla on nähtävä jo lähelle harhaoppia. Fresh Fire Ministries (vuonna 2008) uskontunnustuksessa on artikla “Further Revelation”, joka on asetettu Sanan rinnalle. (Artikla 12).

Bentley opettaa profetaalisuudesta, profetian enkeleistä yms. siihen tapaan, että olen hämmentynyt. Näiden arvioden jälkeen on tapahtunut paljon. Bentleyn elämästä on käynyt esille monelaista arvelluttavaa eettistä ja teologista ainesta. Mitä mieltä sinä olet Bentleystä? Itse näen hänen opeissaan paljon vierasta terveelle kristinuskolle.

Pitäisikö Bentley julistaa harhaoppiseksi? Kunnioitan klassisen kristinuskon tapaa, että minulla ei ole yksityisesti oikeutta nimittää ketään harhaoppiseksi paitsi jos iso joukko luotettavia teologeja ja Raamatun opettajia näin tekisivät yhteisestä päätöksestä. Jos olisin mukana äänestyksessä äänestäisen sen puolesta, että Bentley olisi harhaoppinen. Samuli Siikavirta luultavasti olisi minun kanssani samaa mieltä nimetessään Bentleyn vääräksi profeetaksi täällä.

Syövyttävä Pilvi


Richard Smithin lopunaikaa koskeva näky (suom. internetistä):
Torstaiaamuna 29.09.1994 juuri, kun olin aikeissa ryhtyä erinäisiin tutkimustöihin,
sain epätavallisen selkeän ja yksityiskohtaisen näyn. Tätä päivää oli edeltänyt ajanjakso,
jolloin olin raskautetuin mielin vuodattanut sydäntäni rukouksissa seurakunnan tilan
tähden Jeesukselle, taivaalliselle asianajajallemme.
Näin suoraan edessäni suuren, mustan ja sykkivän pilven, joka kantoi mukanaan
paljon nokea ja muita saasteita. Sen rikinkatkuinen löyhkä paljasti, että kyseessä ei ollut
mikään luonnollinen pilvi, vaan juuri senkaltainen syövyttävä ”happopilvi”, joka syntyy
kemiallisen laitoksen tai öljynjalostamon räjähdyksestä. Oman liikevoimansa kuljettamana
tämä happopilvi suuntasi nopeasti kulkunsa kohti vedetöntä erämaatasankoa, joka sijaitsi
joidenkin vuorenhuippujen välisessä laaksossa. Tasankoa täytti monenlaiset kansantyypit,
joiden ymmärsin edustavan Englannin kristittyä väestönosaa. Useimmat olivat tavanomaista valkoista anglosaksista väestöä, mutta joukossa oli myös eri etnisten vähemmistöjen
edustajia. He kuvasivat Englannin siirtolaisväestöä.
Neljä ryhmää
Lähemmin tarkastellessani pystyin näkemään, että tämä suuri yhteen kokoontunut
joukko jakautui neljään pääryhmään. Ensimmäinen niistä oli kaikkein lähimpänä pilveen
nähden ja mitä ilmeisimmin joutumassa sen vaikutuspiiriin. Tätä erityistä ryhmää voidaan
kuvata sanalla ’päihtyneet’. Heidän takanaan läheisesti yhteen liittyneenä olivat toinen
ja kolmas ryhmä; näitä vastaavasti kuvataan sanoilla ’pelokkaat’ ja ’vihaiset’. Edelleen
hieman taaempana pienen matkan päässä oli pienempi ryhmä, jota vuorostaan kutsutaan
nimellä ’valmistautuneet’.
Yksi asia oli kuitenkin ilmeistä: happopilvi oli tulossa kaikkien neljän ryhmän päälle
huolimatta siitä, halusivatko he sitä vai eivät.
Tällä kohtaa panin merkille, että tämä pilvi lähestyi lännen suunnalta. Reaktiona tähän
pilveen ensimmäinen ryhmä nauroi, karkeloi ja lauloi. Muutamat ryhmästä lojuivat maassa
joko kontallaan tai pitkällään ja päästelivät monenlaisia eläimellisiä ääniä. Jotkut olivat
niin haltioituneita, että muodostivat jopa tanssikulkueen, joka sitten congan tahdissa keinuen
kiemurteli suoraan pilveen. Tämän kaiken alkaessa tapahtua tajusin heidän virheensä. Jo
valmiiksi päihtyneenä niistä näkymättömistä kaasuista, jotka erittyivät pilven etureunasta,
tämä ryhmä virheellisesti otaksui, että saastepilvi oli virvoittavan sateen pilvi, joka edusti
Jumalan läsnäoloa. He eivät onnistuneet huomaamaan, mikä sen todellinen luonne oli.
Seuraava uskovien ryhmä kyllä näki, mistä pilvi koostui, mutta joutui sitten paniikkiin.
Jotkut juoksivat karkuun ja kompastelivat kolhien itsensä pökerryksiin, kun toiset taas
jähmettyivät paikoilleen pälyillen puolelta toiselle. Kuten ensimmäisen ryhmän kävi,
myös heidät pilvi nielaisi. Heidän perustava virheensä oli joutua pakokauhun valtaan,
kun he huomasivat pilven pahuuden.
Samanaikaisesti kun tämä tapahtui, kolmas uskovaisten ryhmä, joka myös oli nähnyt
pilven olevan uhka, asettui seisomaan sen eteen heristäen nyrkkejään sille ja päästellen
erilaisia vihaisia ääniä. Jotkut yrittivät potkia pilveä jaloillaan. Edellisen kahden ryhmän
tavoin nämäkin uskovat olivat pukeutuneet kevyisiin ja ilmaviin helleasuihin. Heidän
virheensä oli yrittää taistella pilveä vastaan omassa voimassaan. Sen seurauksena hekin
tulivat niellyksi pilveen.
Tämän jälkeen, pilven syötyä jokaisen näistä kolmesta ryhmästä, tuli hiljaisuus, jota
seurasi korvia vihlovia tuskanhuutoja, jonka jälkeen tuli uudelleen hiljaisuus. Tämän
keskeytti vain outo, välillä taukoava valitus tai pulputtava kurlausääni, joka kovasti
Rakkaat ystävät ja Herran palvelijat!
Tammikuussa 1991 vaimoni herätti minut klo 2 yöllä ja sanoi: ”hälyytyssireeni soi
jossakin”. Koska itse en kuullut vielä mitään, sanoin hänelle: ”mene takaisin nukkumaan”.
Samassa kylämme oma sireeni parahti ulvomaan – Irakin ohjukset olivat matkalla
Israeliin.
Raamatun aikana puhallettiin pasuunaan, kun vaara uhkasi ja vartiomiehen tehtävä
oli erittäin tärkeä ja vastuullinen (Hes. 33:2-6). Pasuunaa ei soiteltu huvikseen.
Nytkin Jumala voi antaa tällaisen tehtävän jollekin miehelle tai naiselle ja se on aina
otettava vakavasti. Olen jostakin saanut käsiini – en edes muista keneltä – lehtisen
nimeltä: ”Richard Smithin lopunaikaa koskeva näky”. Siinä on sanoma, jonka
toivoisin jokaisen seurakunnan vanhimman ja vastuullisen lukevan.
Sen kokemuksen perusteella, joka minulla on ollut 40 vuoden aikana Herran työssä,
joista 28 vuotta olen ollut paikallisen seurakunnan vanhimpana, sanoisin että tämä
lehtinen on aikamme seurakunnille ”vartiomiehen puhallus pasuunaan”.
Helluntaiherätyksen 1996-kesäkonferenssin ”punaisena lankana” oli seurakunnan
puhdistus. Lähetyskokouksessa 22.6 sisar Kirsti Leinonen toi esille erittäin vakavan
ilmestyksen Suomen helluntaikansalle. Se on myös postitettu kaikille helluntaiseurakunnille. Tälle sisarelle näytettiin asioita ”sisältä päin” ja sanottiin: ”Pappien salasyntien
tähden olen pidättänyt Henkeni sateet koko tältä maalta”. ”On tullut aika tuomion alkaa
Jumalan huoneesta”. ”Nyt on kirves pantu puun juurelle – Minä puhdistan seurakuntani
ja Minä aloitan sen teistä, papit”. ”Te ette enää julista Minun Sanaani, niinkuin on
kirjoitettu”. ”Keskuuteenne on tuotu oppeja, jotka ruokkivat ihmisten tunne-elämää,
mutta eivät kasvata juurta alaspäin Kristus kallioon”. ”Minun pyhyyteni ja kirkkauteni
on haalistunut monen silmissä”. ”Papit, kun te itse olette puhdistautuneet, kutsukaa
koolle laumanne lampaat ja huutakaa avuksenne Herraa. Noissa rukoushetkissä Minä
voitelen tuoreella öljyllä ja te rukoilette Hengessä ja totuudessa ja silloin Minä Herra
annan tähän maahan tulla sen herätyksen, mitä te olette odottaneet”.
Myös talvipäivien keskustelun aiheena on ollut ”Syntyykö herätys vai voidaanko se
synnyttää”. Jos herätys todella riippuisi jostain suursaarnaajasta, joka vuokraa kalleimmat
hallit kaupungissa ja jyrisee siellä, kuinka ”me panemme asiat järjestykseen tässä
maailmassa, niin että Jeesus voi sitten tulla”, se olisi jo tapahtunut.
Rahan voimalla ei synny todellista herätystä missään,vaikka kulissit olisivat kuinka
mahtavat ja saarnaaja maailman huippuja. Tästä syystä on hengellisen erottelukykymme
oltava kunnossa. Tämä on ehkä tärkein hengellinen ominaisuus, joka meillä tulee olla.
Vihollista ei saa aliarvioida, hänellä on tuhansien vuosien kokemus ihmisten pettämisessä!
Nykyajan uskonto on ”usko ihmiseen” ja näköjään se usko on päässyt sisälle myös
seurakuntiin. Voimakkaita ihmisiä ihaillaan ja korotetaan yli muiden ja luullaan, että
heillä on ratkaisu ongelmiin.”Jospa vain se ja se rukoilisi puolestani niin…” ”…Jos se
ja se tulisi meille puhumaan, niin varmaan alkaisi tapahtua!” Raamattu sanoo: ”Ei mies
omalla voimallaan mitään voi” (1. Sam. 2:9). Ei herätystä voi kukaan tuoda
”matkalaukussa”. Herätys voi tulla sinne, missä seurakunta yhdessä etsii Herran kasvoja,
antaa anteeksi toinen toisilleen ja rakastaa toisiaan vilpittömällä sydämellä. Mikään
kaatuminen, lentäminen, karkelointi tai ylistyskään ei voi korvata näitä kolmea asiaa,
vaikka kuinka ”tuntuisi joltain”. Kumpaa etsimme – ”hengellistä huumetta” – vai
Jumalan voimaa, joka voi pitää meidät pystyssä ettemme horju ja huoju jokaisessa
tuulen viimassa, jonka vihollinen niskaamme puhaltaa.
Olavi Syväntö, P.O.B. 119 Beersheba 84100 Israelmuistutti minua ensimmäisen maailmansodan aikaisesta kaasuhyökkäyksestä.
Neljännen ryhmän uskovaiset kuitenkin valmistautuivat kohtaamaan uhkaa, jonka
pilvi muodosti. Suurella kiireellä he sonnustautuivat kemiallisiin suojapukuihin,
kaasunaamareihin ja vankkoihin suojakypäriin, joissa oli kirkas lamppu niinkuin
kaivosmiehen kypärässä. Lampun (joka kuvaa Pyhän Hengen valoa) takana lähellä
kypärän päälakea oli kirkkaanpunainen läiskä. Välittömästi ymmärsin sen symboloivan
Jeesuksen Kristuksen verta. Hänen merkkinsä oli tämän ryhmän yllä. Kyljillään heillä
oli hihnoilla kiinnitettynä valkoiset punaisella ristillä merkityt ensiapulaukut. Niissä
säilytettiin laajaa valikoimaa lääketieteellisiä apuvälineitä niiden uskovaisten auttamiseksi,
joita pilvi oli polttanut. Oikeassa kädessään he kantoivat lujarakenteisia läpinäkyviä
mellakkakilpiä, kun taas vasemmassa kädessään he kantoivat erityyppisiä aseita. Ne
olivat mitä ilmeisimmin suunniteltu taisteluun niitä tyypiltään erilaisia henkivaltoja
vastaan, jotka asuvat pilvessä.
Yht’äkkiä Jumalan oman ajoituksen mukaisesti he muodostivat rivin, liittivät kilpensä
yhteen ja marssivat täsmällisessä tahdissa suoraan pilveen. Mitä ilmeisimmin Herra itse
johdatti heitä tekemään näin. Oli myös selvää, että heidät oli kutsuttu työskentelemään
läheisesti toistensa yhteydessä. (Huomautus: myöhemmin Richardille näytettiin, että
tämän ryhmän strategiana oli edetä Herran käskystä, taistella kestäväisesti, pelastaa ja
hoivata joitakin haavoittuneita ja sitten pysyä aloillaan odottaen seuraavaa etenemiskehoitusta.)
Älkää jokaista henkeä uskoko
Hieman tämän näyn aiheuttamien johtopäätösten säikähdyttämänä ryhdyin tietoisesti
mielessäni soveltamaan 1. Joh 4:1-3. Yksinkertaisen suorasukaisesti kysyin: ‘henki,
joka toit tämän kuvauksen elävästi mieleeni, tunnustatko suoraan, että Jeesus on Kristus,
lihaan tullut?’ ”Kyllä, avoimesti tunnustan, että Jeesus on Kristus, lihaan tullut”. ”Hyvä,
entäpä miten suhtaudut vereen, jonka hän vuodatti ristillä?” ”Veren kautta on syntien
anteeksiantamus. Se on suoja pahuutta vastaan, aivan kuten karitsan veri ovenpäällisessä
ja pihtipielissä suojeli israelilaisia minun tuomioltani, joka kohtasi Egyptin esikoisia”.
”Hyvä, ryhdytään nyt yhteiseen neuvonpitoon ja asialliseen keskusteluun. Käymättä
läpi uudelleen kaikkia yksityiskohtia, mitä aiemmin minulle paljastit, lähettäisitkö, Abba
Isä, Pyhän Henkesi nyt saattamaan loppuun tämän näyn tulkitsemisen?”
Tulkinta
Edelleenkin täysin halliten sen, mitä tapahtui, talletin hitaasti muistiini, mitä Pyhä
Henki puhui. Synnyttäen suuresti terästyneen mielentilan, joka samalla auttoi älyllisiä
toimintojani, Pyhä Henki antoi minulle seuraavan selityksen:
Happopilvi ei kuvaa ainoastaan sitä, mikä nyt tunnetaan Toronto-ilmiönä, vaan myös
kaikkea sitä, mitä nousee tuosta vaikutuksesta. Toronto-ilmiö on kuvaannollisesti sanottuna
pilven etureuna. Se avaa tietä sitäkin kärjistyneemmille paholaisen manifestaatioille.
Lyhyesti sanottuna ‘Toronto’ voidaan käsittää pikemminkin jonkun alkuna kuin itse
päämääränä. Se, että pilvi liikkui omalla liikevoimallaan, on osoitus siitä, että henki, jota
voi luonnehtia vain vieraaksi ja vihamieliseksi, asui siinä. Kyseessä on pilvessä asuvien
muiden henkien johtava henki. Kaiken lisäksi tämä vieras henki on saanut Jumalalta luvan
koetella tämän maan uskovaisten uskollisuutta. Jyrkässä jakautumisprosessissa, joka tulee
aiheuttamaan monia haavoja, käy todella ilmi, ketkä seurakunnassa seisovat Jeesuksen
seurassa, ketkä eivät. Jotkut niistä, jotka kuuluvat kolmeen ensimmäiseen ryhmään, tulevat
saamaan vielä muutaman mahdollisuuden tehdä parannus. Lyhyen hetken ajan tulee
olemaan tilaisuus päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa.Tasainen vedetön erämaa kuvaa Brittein saarten alueita, vaikkakin sen ensisijainen
merkitys on Englanti. Merkittävä huomio on myös se, että jos Jumalan kansa olisi ollut
kallioisten vuorten huipulla (mikä tarkoittaa hakeutumista Jumalan läsnäoloon ja läheisyyteen), he olisivat välttyneet happopilven vaikutuksilta. Heidän sijaintinsa avoimella
erämaatasangolla on saattanut heidät toivottoman haavoittuviksi korroosion vaikutuksille.
Toisin sanoen, koska he ovat siellä, missä Jeesus Kristus ei halua heidän olevan, seurakunnalta
on riistetty monia hengellisiä puolustuskeinoja. Sen sijaan, että olisivat pukeutuneet
Jumalan koko sota-asuun, tällä joukolla on löysät, keveät kesäasusteet. Autiomaassa
oleminen on lisäksi saanut monet uskovat etsimään lievitystä janoonsa vääristä hengellisistä
lähteistä. Tämä on yksi syy siihen, miksi ensimmäinen ryhmä tervehti pilveä niin suurella
innostuksella. Se näytti tarjoavan helpon tavan täyttää heidän tarpeensa.
Kuten aiemmin todettiin, tasangolla olevat ihmiset olivat uskovia, pääasiassa karismaattisevankeelisia, mutta heidän joukossaan oli myös melkoinen joukko perinteisistä kirkkokunnista. Juuri he pistivät silmään papillisine lipereineen, kaapuineen ja itsetietoisine ilmeineen.
Oli selvää, että tällä pilvellä tulee olemaan laajalle ulottuvat vaikutukset. Kuten näystä
itsestään selvästi erottui, ne neljä ryhmää kuvaavat neljää mahdollista reaktiota happopilveen.
Ainoastaan viimeinen niistä oli käsillä olevaan tilanteeseen nähden ajantasalla. Erityisesti
ne, jotka jähmettyivät paikoilleen pälyillen kahteen suuntaan, edustivat kristittyjä johtajia,
jotka yrittivät hakea soveltuvaa diplomaattista ratkaisua tilanteeseen, joka oli itseasiassa
mahdoton. Ei ollut mitenkään yllättävää, että useimmat heidän seuraajistaan hylkäsivät
heidät pian ja jättivät heidät yksikseen pilven nieltäväksi. Tässä yhteydessä koen Pyhän
Hengen sanovan selvästi, ‘kavahtakaa ihmistekoisia kompromisseja Toronto-ilmiön
käsittelyssä’. Seurakuntaa kohtaa ensisijaisesti hengellinen eikä kultturellinen tai psykologinen
ongelma. Tarvitaan hengellisiä aseita sen käsittelemiseen.
Tämän neljännen, ja ainoan todella Jumalan tahdossa toimivan ryhmän rooli oli
kaksitahoinen. Ensiksi sen täytyi käyttää sille annettuja hengellisiä aseita hyökätessään
pilvessä olevia henkivaltoja vastaan. Toiseksi sen tuli auttaa kuntoutumaan niitä kolmen
ensimmäisen ryhmän uskovia, jotka olivat loukkaantuneet pilvessä. On hyvin valitettavaa,
että joitakin uskovia heidän täytyy sivuuttaa, koska nämä joko kieltäytyvät hoidosta tai
ovat niin sekavassa tilassa, että heitä on mahdoton käsitellä. Kaikki uskovat eivät suinkaan
selviydy pilven kohtaamisesta. Jotkut hylkäävät uskonsa, toiset taas kokevat pysyvän
fyysisen ja henkisen vammautumisen. On joitakin, jotka jopa menettävät henkensä siinä.
Aloin ymmärtää, että happopilvi oli myös Jumalan tuomion pilvi, jonka täytyy käydä
seurakunnan yli, kunnes pahuus voimallisesti poistetaan siitä. Vasta happopilven tehtyä
työnsä on seurakunta puhdistunut niin, että se voi vastaanottaa Jumalan läsnäolon pilven.
Tämä pilvi vuorostaan saa aikaan syvempää puhdistautumista ja paljon kaivatun
herätyksen. Tämän toisen pilven tulemisen aika ei ole kuitenkaan vielä. Kaikki toiveet
välittömästä herätyksestä ovat siten ennenaikaisia. Kokonaisuutena ottaen tämä tarkoittaa
sitä, että Toronto-ilmiö ei edusta virvoitusten aikaa, vaan ehkä pikemmin ensimmäistä
tämän maan seurakuntia koskevaa erittäin ankaraa tuomion vaihetta.
Hyvin todellisella tavalla Jumalan omien joukot annetaan ’saatanan haltuun lihan
turmioksi’. Vain ne, jotka ovat uskollisia Herralle kaikessa, välttyvät tältä tuomiolta,
vaikkakin he saavat kohdata ahdinkoa sen seurauksissa. Neljännen ryhmän haasteena
on pysyä lujasti yhdessä, eikä toimia eristyneinä yksilöinä.
Lopuksi uskon, että Pyhä Henki haastaa sinut, joka luet tätä dokumenttia, päättämään,
mihin ryhmään kuulut, joko päihtyneisiin, pelokkaisiin, vihaisiin tai valmistautuneisiin.
Suuri pahuus tulee kohtaamaan monia seurakuntia tässä maassa. On vain vähän aikaa
tehdä tämä päätös.

Lopuksi sanon

LAINAUS JOLTAIN TUNTEMATTOMALTA MUTTA SISÄLTÄÄ PALJON ASIAA

ME USKOVAISET OLEMME SUOLA!!

Paha asustaa Herran leiriin tunnustautuvissa niin karkeana varomattomuudessaan, että likinäköisimmätkään tuskin voivat olla huomaamatta sitä.

Muutamien viime vuosien aikana se on kehittänyt epänormaaliin tahtiin pahuutta pahan vuoksi.

Se on toiminut kuin hapatus, kunnes koko taikina käy.

Paholainen on harvoin tehnyt mitään ovelampaa, kuin vihjatessaan seurakunnalle, että osa sen tehtävää on järjestää ihmisille viihdettä heidän voittamisekseen.

Puritaanien suorapuheisuudesta seurakunta on vähitellen vaientanut todistuksensa, silmää iskien hyväksynyt ja myöntänyt koskemattomuusaseman aikansa tyhjänpäiväisyyksille.

Sitten se suvaitsi niitä rajoillaan. Nyt se on hyväksynyt ne massojen saavuttamisen varjolla.

Ensimmäinen väitteeni on, että Raamattu ei missään puhu viihteen tarjoamisesta ihmisille seurakunnan tehtävänä. Jos se on kristillinen tehtävä, niin miksi Kristus ei puhunut siitä?

"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille."

Tämä on riittävän selvää. Niin olisi ollut, jos Hän olisi lisännyt:

"ja tarjotkaa huvia niille, jotka eivät pidä evankeliumista."

Mitään sellaisia sanoja ei kuitenkaan ole löydettävissä. Se ei näytä tulleen Hänen mieleensä.

"Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi palveluksen työhön."

Missä tulevat viihdyttäjät kuvaan?

Pyhä Henki vaikenee heistä.

Vainottiinko profeettoja, koska he huvittivat ihmisiä, tai koska kieltäytyivät siitä?

Konsertilla ei ole marttyyrien luetteloa.

Jälleen huvituksen tarjoaminen on täysin vastakkaista Kristuksen ja Hänen apostoliensa opetukselle ja elämälle.

Mikä oli seurakunnan asenne maailmaan?

"Te olette suola,"

ei sokerimakeinen- jotakin, jonka maailma sylkee ulos, eikä nielaise.

Lyhyt ja terävä oli sana:

"Anna kuolleiden haudata kuolleensa."

Hänellä oli kauhean vakava paikka!

Jos Kristus olisi sisällyttänyt enemmän iloisia ja mukavia tekijöitä tehtäväänsä, niin johtuen Hänen opetuksensa etsivästä luonteesta Hän olisi ollut suositumpi, kun he tulivat takaisin.

En kuule Hänen sanovan:

"Juokse näiden ihmisten perään Pietari ja kerro heille, että huomenna meillä on erilainen palvelutyyli, jotakin lyhyttä ja viehättävää ja vain vähän saarnaamista.

Meillä on mukava ilta ihmisille. Kerro heille, että he varmasti tulevat nauttimaan siitä. Nopeasti Pietari, meidän täytyy voittaa ihmiset jotenkin!"

Jeesus sääli syntisiä, huokaili ja itki heidän vuokseen, mutta Hän ei koskaan pyrkinyt huvittamaan heitä.

On turha tutkia Kirjeitä löytääkseen joitakin merkkejä evankeliumihuvituksesta.

Heidän sanomansa on:

"Tulkaa ulos, pysykää ulkona, pitäkää puhdas ulkona!"

Kaiken hulluttelua muistuttavan puuttuminen on silmiinpistävää.

Heillä oli rajaton luottamus evankeliumiin eivätkä he käyttäneet mitään muuta asetta.

Kun Pietari ja Johannes oli pantu lukkojen taakse saarnaamisen vuoksi, seurakunta piti rukouskokouksen, mutta he eivät rukoilleet:

"Herra suo palvelijoillesi, että viisaalla ja arvostelukykyisellä virkistystoiminnalla voisimme osoittaa näille ihmisille, kuinka onnellisia me olemme."

Jos he eivät lakanneet saarnaamasta Kristusta, niin heillä ei ollut aikaa viihdetilaisuuksien järjestämiseen.

Vainon hajoittamina he menivät kaikkialle saarnaten evankeliumia. He

"käänsivät maailman ylösalaisin."
Siinä on ero!

Herra puhdista seurakunta kaikesta mädästä ja poisheitettävästä, jonka paholainen on siihen painanut ja vie meidät takaisin apostolisiin menetelmiin.

Huvilähetys ei lopulta saa aikaan toivottua tulosta. Se saa aikaan vahinkoa vasta kääntyneiden keskuudessa.

Puhukoot ja todistakoot huolettomat ja pilkkaajat, jotka kiittävät Jumalaa, koska seurakunta tuli puoliväliin heitä vastaan.

Älkööt raskautetut, jotka löysivät rauhan konsertissa pysykö hiljaa!

Nouskoon juomari, jolle huvinäytelmä on ollut Jumalan rengas kääntymyksensä ketjussa, seisomaan!

Ei ole vastaajia. Huvilähetys ei tuota kääntymyksiä.

Tämän ajan tarve saarnatyössä on uskova oppineisuus yhdistyneenä vakavaan hengellisyyteen toinen kummuten toisesta hedelmänä juuresta.

Tarve on raamatullinen oppi niin ymmärrettynä ja tunnettuna, että se sytyttää ihmiset tuleen.

MARAN ATA!