Fariseus ja Bublikaani

Fariseus ja Bublikaani

Päivän evankeliumilla siis Herramme Kristus tahtoo varsinaisesti kuvata meille, mikä on oikea vanhurskaus, ja kuinka se on tunnettava ja erotettava ulkokultaisesta vanhurskaudesta.

Hän tahtoo sanoa:

saatat tavata ihmisen, joka elää ihan pyhimyksiksi:

hän paastoaa, antaa almua, ei riko aviota, ei tee kenellekään vääryyttä, kuulee mielellään sanaa.

Kuka voi hänestä muuta sanoa, kuin että hän on hurskas ihminen?

Mutta minä sanon sinulle:

jos tahdot tulla hänet oikein tuntemaan, niin älä katso vain ulkomuotoon siinä petturikin voi teeskennellä vaan sinun on otettava selko siitä, mika on vanhurskautta Jumalan edessä.

Ulkonaisen elämänsä puolesta fariseus tosin on hyvin hurskas; olisi toivottavaa, että koko maailma olisi ulkonaisen vaelluksensa puolesta hänen kaltaisensa.

Mutta se ei vielä ole kylliksi.

Varo perustamasta arvosteluasi siihen ja luottamasta siihen!

Tästä näet: tuollaisen pyhän elämän varjossa voi piillä perkeleellinen ylpeys.

Juuri ylpeyden tähden perkelekään ei pysynyt taivaassa; kuinka sellainen ihminen siis saattaisi kuulua kristilliseen seurakuntaan?

Jeesus puhui muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita.

Fariseuksissa oli siis kaksi pahaa vikaa: he pitivät ylen paljon itsestään se jo oli suuri synti, onhan ylpeys perkeleellistä ja vielä lisäksi ylenkatsoivat muita.

Ajattelepa, mikä voi auttaa moista teeskentelijää, vaikka hän rukoilisi ja paastoaisi itsensä kuoliaaksi, kun hänen sydämessään kuitenkin on perkele ja moinen ylpeys, ja kun hän ylvästellen saattaa sanoa:

ellen itse tee itseäni pyhäksi, saan kauankin odottaa Herraa Jumalaa; mutta minäpä paastoan niin paljon, rukoilen niin usein, teen sitä ja sitä, jota muut ihmiset eivät tee, ja annan rehellisesti kymmenykset tuloistani.

Jos nuo toiset vain ilkeäisivät papilleen viedä olkia ja pahnoja, niin veisivät.

Mutta minä en ole niitä miehiä, olen kuin olenkin hurskaampi.

Tuossa pyhässä miehessä yhtyy siis kaksi kauheaa syntiä.

Ensiksikin hän on niin ylpeä ja röyhkeä ja toiseksi hän niin suuresti ylenkatsoo muita ihmisiä, jotka hänestä ovat pelkkiä riistäjiä, väärämielisiä ja huorintekijöitä.

Mutta erittäin huonoksi hän kuvailee publikaanin.

Tuossa, hän sanoo, seisoo tuokin ainainen kansan pettäjä ja nylkijä.

Sellainen ilkiö en minä, Jumalan kiitos, sentään ole; elävän pyhimyksenä minua on pidettävä hänen rinnallaan.

Tuollainen ylpeys ja röyhkeys on maailmankin silmissä vaikea vika, niinkuin sananlasku todistaa:

»Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin!»

Mitä Herra Jumala ajatteleekaan moisesta ylpeydestä?

Hänelle kai on tuhansia vertoja vastenmielisempää se, että häntä kohtaan ollaan röyhkeitä ja ylpeitä.

Oppimmeko tästä mitään???
Ihmiset tuntien. ....Emme opi...ilman rukousta, Pyhää Henkeä. ...ilman Yeshuaa!

SEISON OIKEUS SALISSA....

Keskellä salia näkemättä ketään.

Hetken kuluttua syyttäjä astuu esiin
Hän syyttää minua tekemistäni rikkomuksista,loukatuista sanoista.

Hän pyytää tuomarilta lupaa sulkea minut ikuisiski ajoiksi jonnekkin,minne ei enään valon säteet yletä.

Kuuntelen syyttäjän puheita seisoen yksin ja vaipuneena epätoivoon.

KUNNES......

Puolustaja saapuu saliin.
... Hän kääntyy tuomarin puoleen ja sanoo:

-Tiedän tämän ihmisen rikkomukset myös ne loukatut sanat olen kuullut ,
mutta tiedän myös hänen hyvät tekonsa ja näen hänen herkän sydämmen.

Sydämmen jota kaikki ei osaa tulkita ja siksi pyydän tuomari että annatte anteeksi hänelle, sillä hänkin on anteeksi pyytänyt minulta.

TUOMARI VASTAA...

puolustaja....RAKAS POIKANI sinun veresi on totisesti PYYHKINYT kaikki tämän ihmisen virheet POIS...totisesti TAPAHTUKOON hänelle hänen TEKOJENSA MUKAISESTI...

ME EMME KÄSITÄ ETTÄ TUO SUURI OIKEUDEN KÄYNTI ODOTTAA MEITÄ KAIKKIA VIELÄ JOSKUS.....

Meitä on vastassa syyttäjä joka tekisi mitä vain sulkeaksesi sinut ikuiseen vankeuteen.

Mutta ei hätää meillä on myös PUOLUSTAJA

Joka unohtaa virheesi... antaa anteeksi kuin vain niin pyydät..

Minne sinä luulet pääseväsi.....?

Pääsetkö vapauteen vai vankeuteen jossa odottaa tie josta et voi enään kääntää suuntaa,ei pois pääsyä...??

2. Kor. 6:2
Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.